United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yrjö, Yrjö! ystävyytemme nimessä sua vannotan ilmoittamaan kaikki. PAULI. Se tee, Yrjö; paras aina tietää totuus. TYKO. Kirkas totuus, kirkas! YRJ
Sentähden, nyt anna kaikua sanomista pahimman, sano että Elma on mun pettänyt, ja niin kukista se toivonlinna, jonka äsken rakensin ja jonka huipun ympärillä purpuraiset pilvet hohti; alas työnnä kaikki. PAULI. Mikä käännös olis tämä meidän onnessamme! YRJ
Oi, muodostukoon elämänsä toisin, muuttukoon mielensä laatu! Isäni! sinut mun jättää täytyy ja ystäväni kaikki. Pauli, meidän entinen, lempeä opettajamme, eläneekö hän vielä? PAULI. Enpä tiedä. TYKO. Sinä muistat, kuinka hän, koska vielä lapsia olimme, sekä ankarasti että ihanasti eteemme kuvasi mailman, jonka rannalla seisomme elämämme päättyessä. Ei, vielä kohtaamme toisiamme.
TYKO. Niin; mä näen, Vaan uskoa en tahdo mitä näen. PAULI. No, silmäm' harhailee. Me istumme Uraalin kaivantojen syvyydessä Ja kodost' uneksumme kaukaisesta. TYKO. Ei! Tornivuorella me seisomme. Ja tuossa toivon ompi valtakunta. Käy, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, Käy, riehu, ilostasi hurjapäänä Ja siipes ihanasti jähdyttäköön Tät' otsan ihanata polttoa!
TYKO. Mä ennen tahdon olla järjetön, Kuin järkevänä yhä muistella Sit' aarrettani, jonka kadotin. PAULI. Oletko mies? Se näytä, ystäväni! Niin, miksikä mä vaikeroitsen tässä? Nyt siitä loppu, eikä sanaa enään. PAULI. No, mitä teemme? Onko nyt jo aika Pois heittää peitteemme ja ilmoittaa, Keit' olemme ja mistä tullaan? Elma, Nyt kohtaa sua koston Nemesis.
TYKO. Usko, impi; se on totuus. HANNA. Niissä äänissä, mikä tuttava helinä nyt! Sotakumppanit Tyko ja Pauli! Mutta miksi tämä teeskellys? TYKO. Kaikki vielä selitämme, mutta nyt on aika tärkeä ja tiukka. YRJ
TYKO. Haa! hyppäisinkö luoksensa, sanoen: tässä olen, älä hylkää vanhaa kosijaas, vaan pidä häntä lämpöisenä vielä ja anna Niilolle rukkaset? PAULI. Nyt korskea mieles sun eksyttää; ei ole sulla kylliksi syytä tainkaltaiseen tekoon, tahi etsit tekosyitä hänestä päästäkses, ja siis et lemmi häntä enään. TYKO. Pauli, Pauli! tätä herjausta en juuri kärsis muilta. Mutta kuule syyni.
PAULI. Ja jos hän kaatuu, jos perkele sais voiton, niin miekkani tupestansa lentäköön. NIILO. Tulkaat kaikki! Ja jos myöskin Pauli kaatuu, niin tuossa Yrjö! YRJ
Mikä aika ollee nyt? Mua vaivaa levottomuus ja ohaukseni polttaa. Miten luulet ajan kuluneeksi, Pauli? PAULI. Arvaten, lähenee illan kymmenes hetki. TYKO. Ehkä varromme tässä turhaan. PAULI. Vaiti! Kuulenpa askeleita. TYKO. He tulevat. Käykäämme verhoon. Tää muistoksi sun sisareltas ota, Vaikk' katkera kuin kuolo on se muisto. HANNA. Oi Jumala, se on jo tyhjennetty! ELMA. Se tehty on.
Oletko viimein kotona? NIILO. Suokaat anteiksi, isäni, anteiksi, herrat. Viivyinpä kauvemmin kuin tahdoin. MARKUS. Mutta hikootpa, poikani. NIILO. Sahastanne ratsastin yli kivisen mäen. Ja nyt, herrat, juon minä pohjaan ja toivon teille hyvää yötä. PAULI. Hyvää yötä, herra parooni! TYKO. Maatkaat makeasti!