United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei tosin ollut antanut prinssi Kustaan naarmulle joka sitäpaitsi jo oli parantunut noin suurta merkitystä, mutta hän epäili kuitenkin, että jotakin oli ollut tekeillä ja hänen epäluulonsa sai uutta yllykettä, kun kaikista ponnistuksista huolimatta ei oltu saatu mitään tietoa tuosta luullusta pahantekijästä, joka oli kadonnut niin salaperäisellä tavalla.
Jotakin jaloa ilmaisi Arvidin raukea katse, kun hän vastasi: "Olen nyt jo parantunut!" Sitten hän nousi seisomaan, pyyhki käden selällä kyyneleet silmistään, asettui taasen muutamalle puunrungolle istumaan ja virkkoi: "Olette nuori ja ylioppilas, niinkuin minäkin 30 vuotta sitten olin. Minä kaipaan veljeä, jonka kanssa saisin puhua.
Rejer'istä tuntui kuin hän olisi kokenut jotakin, ja sitä paitse oli hän parantunut Amerikahoureestaan.
"Kun minä sain kuulla, että te olette parantunut", sanoi Sérafine, "niin tahdon minä ennen kaikkea toivottaa teille onnea; minähän olen nähnyt teidät tehtaassa silloin kuin te olitte hyvin nuori; ja kun minulla on eräs ystävätär, jolla on melkein sama tauti kuin teilläkin, niin tahdon minä myös kysellä teiltä hieman." Nuo köyhät ihmiset olivat aivan ihmeissään tästä odottamattomasta vierailusta.
"Herra Jumala, eihän se hänen oma vikansa ole, sen sanon minä hänelle usein. Vika on niitten, jotka leikkasivat hänet sanomatta siitä mitään minulle. Vuoden ajan me melkein uskoimme, että hän oli parantunut, ja nyt te näette, mikä hänestä on tullut. Pitäisi kieltää turmelemasta naista tuolla tavalla, varsinkin kun hänellä on mies ja lapsia eikä hän voi elää koroillaan.
Se mikä hänellä oli sanottavaa, oli nähtävästi sitä laatua, ettei sopinut olla kuulijaa, vaikka vanha lauttamies näytti siltä kun hän ei vaivaisi itseänsä kuulemalla mitään, jota ei suoraan hänelle lausuttu. Lily alkoi pian hänen kanssaan puhua: "No, Brown, onko lehmä jo parantunut?" "Kyllä, Miss, kiitos teille siitä ja Jumala teitä siunatkoon. Kumma että voititte tuollaisen vanhan noita-ämmän!"
Nyt oli äiti parantunut, palvelijat myöskin jo kauan sitten terveinä, ja kesäksi mietti hän ulkomaanmatkaa käydäkseen suuressa norjalaisessa koulukokouksessa; täytyi oppia ja koota uusia näköaloja, ainoastaan siten voi ihmisen oma toimeliaisuus tulla hyödyttäväksi.
Ei kuitenkaan synkkä ja epätoivoinen siitä, että ajoi syyttömän päälle ja että jäseniä pakottaa, vaan siitä, ett'ei osannut ajaa ja ett'ei tiedä, jos koskaan oppiikaan. Ehkä se on hänessä synnynnäinen vika, ett'ei opi, ehkä hän aina tulee kaatuilemaan ja ihmisten päälle ajamaan. Muutamia päivä on hän ajamatta ja jo luulevat toverit, että hän on parantunut ja päässyt taudistaan.
Jumala auttakoon minua, minä olisin ehkä parantunut koko elin-ajakseni, minä olisin ehkä ijäksi muuttunut toisenlaiseksi olennoksi, jos olisin silloin saanut kuulla yhden hyvän sanan.
Eikö se itkisi, jonka koko rauha on kadonnut?» Ei, hänen sairautensa ei ole parantunut hänen ollessaan loitolla Runebergista. Lopulta hän ei voi enää kestää kauemmin. Hän matkustaa takaisin. Voinee tuskin lukea mitään sen haltioituneempaa kuin hänen viimeiset muistiinpanonsa ennen matkaa 8 p:nä syyskuuta. »Viiden, kuuden päivän kuluttua kenties näen kaiken tämän taas ruumiillisilla silmilläni!