United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli viimeinen viinapullo, jonka olen elämässäni tyhjentänyt siitä on jo vuosia. Mutta hihhulien seuraan en ollut sittenkään otollinen. Mieleni oli niin paljon entisestään muuttunut; taisi olla väljentynyt ja vapaantunut. Käsitin Jumalaa, maailmaa, elämää ja ihmisiä toisin kuin ennen.
Viimeiset vain vielä tekemättä, lukko kiinni vääntämättä. Anna, isä, minun mennä kotiin, minua väsyttää. Ei nyt kotiin, nyt on hetki tullut ja aika otollinen. Ei ole minusta tietäjäksi, isä.
"Saattaako se sinua pelkäämään, ett'en olisi sinulle otollinen?" kysyi Kor; "estääkö se sinua rakastamasta minua? Jos olet ystäväni, niin sano suora totuus, Fede." "Ei", kuiskasi hän. Silloin kalpeni Kor niinkuin se, joka on viimmeistä ratkaisevaa askelta ottamaisillaan. "Rakastatko minua Fede rakastatko vai etkö?" kysyi hän. Kuuntelin Feden vastausta, kenties yhtä levottomasti kuin Kor.
»Kyllä se olisi Jumalalle otollinen työ», vakuutteli toinen rouvasihminen huokaavalla äänellä, joka ilmoitti, että hänkin tekisi samanlaisen Jumalalle otollisen työn, jos voisi.
Mutta ei auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyinä ja harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja niinkuin uudesta syntynyt. Minä tulen kovin levottomaksi. Mutta Venlan luoksi! Nyt on otollinen aika. KERO. Ja olkoon se myös autuuden päivä. JUHANI. Kenen autuuden päivä, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika? EERO. Vaikka meidän kaikkein.
Sillä, samoin kuin siihen aikaan, uskoi hänkin, että jokainen, joka ei tunnustanut kristinoppia, joutuisi ikuiseen kadotukseen ja että se sentään oli Jumalalle suuresti otollinen työ, jos kohta miekka kädessä, koettaa kääntää pakanoita.