United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itsekseen hän päätti pitää huolta siitä, ettei tohtori Broberg enää kuuna päivänä häntä tapaisi, ei edes kadullakaan, hän osaisi kyllä vältellä satunnaiset kohtaamiset. Viikko tuskin oli kulunut, kun Penttinen jo kertoi uudelleen kutsuneensa tohtori Brobergia heille. Mutta hän ei tullut, teki esteitä.
Niin, se mitä lienee niitä sinun sotiasi. Eikä ole minun sotiani, aivan voimallisten sotia. Aseita on jo varustettu... Ettekö ole utelias tietämään? Miksi ei, että tässä osaisi päätään varjella.
"Olen teitä tullut ymmärtämään, että omistatte liiaksi herkän ja aivan liekehtivä-tunteisen sielun. Eräs kokenut ihminen sanoikin, että mitä tunteikkaampi sielu on, sitä useammin saa kärsiä. Teidän sijassanne pitäisi olla sellainen härkä, joka osaisi aina puskea vastustajaansa, antaisi sanan sanasta, kaksi parhaasta. Mutta teissä ei näy olevan siihen miestä."
«Mutta josta isäni nyt pitää saaman tietää, jotta hän osaisi täydelleen ymmärtää sinun ylevyytesi. Isä!... Mariasi on saanut monta kyyneltä Annan silmiin, sillä Anna rakasti Johannesta«. «Anna!« huusi Majuri. «Sinäkin!« Ja enemmän seuraten oman sydämensä helleyttä kuin Marian käskyä vanhus sulki vapisevaan syliinsä punastuneen neidon. «Jumala siunatkoon sinua!
Hän rakastaa minua eikä hän sinun tähtesi luovu minusta, ole siitä varma. MIKKO. Rakastaa! Mokomakin maitosuu! Hänkö nyt osaisi rakastaa? ANNA LIISA. Mitä se sinuun kuuluu, osaa tai ei. Minua se tyydyttää, ja sillä hyvä. MIKKO. Tyydyttää, kun et tiedä paremmasta. Ja kun et enää muista hauskoja puolia niistä entisistä ajoista. ANNA LIISA. Sinä lupasit, ettet niistä enää puhuisi.
"Ruskean viasta ei paljo ole lukua, vähä järsii vaan ... toisella kulmahampaalla". "Ja Liinukka myöskin pyrkii vaan toiselle sivulle tietä." Jälleen muutama sakea savu piipusta. Kapteeni kynsäsi korvallistaan. "Jos joku sen osaisi parantaa, niin kyllä minä ainakin." Hän ahneesti veteli savuja. Tohtori kopisteli piipustaan perät pois.
No eipä meiltä ole koskaan vielä puuttunut jokapäiväistä leipää ja kun ei meillä parempaa ollut, niin söimme perunamme suolan kanssa ja olimme sangen iloiset silti! Uskokaa minua, nuori herra, köyhyys ei ole niin paha, kunhan vain on hyvä omatunto ja kunhan rehellisesti velvollisuutensa tekee. En saattaisi olla lainkaan rikas, sillä luulenpa, etten osaisi ikäpäivänäni siihen mukaantua.
Ken tietää kuinka suuri aarre löytyisi tuollaisessa hempukassa? Arvattavasti voisi tuollainen olento tehdä onnelliseksi miehen, joka todellisella lemmellä osaisi sitä hentoa kukkaa kohdella. Mutta aivan pienessä ajassa saattavat olot muuttua kokonaan toisiksi ja iloisesta, viehättävästä tytöstä saattaa pian tulla kurja, maailman hylkimä raukka.
"Kun hän nyt vaan osaisi pysähtää hyvissä ajoin," ajatteli Henrik sydämmen sykkiessä levottomasta jännityksestä. Ennenkuin hän ennättää ajatellakaan kiitää veturi hänen ohitsensa.
Te tunnette meidän armeijamme ja siinä palvelevat upseerit paremmin kuin kreivi Maunu; arvattavasti voitte sanoa minulle tuonkin upseerin nimen, joka seisoo tuolla akkunan komerossa? Tästäpä asiasta juuri onkin kysymys." "Teidän Majesteettinne! vastasi kenraali Paikull Harvat lienevät ne soturit teidän kunniarikkaassa armeijassanne, jotka eivät osaisi mainita hänen nimeänsä.