United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä pahaa siinä on, jos lukee? Se on synti... Elli katsoi äitiin eikä puhunut mitään.
Peikot pienet nakuttaa: kirpoo tulikipunat, kivilaatat lohkeevat, lastatahan laivoihin, viedään suuriin kylihin, pannaan muistopatsaiksi, palatseiksi, linnoiksi, kuninkaille, keisareille, vierahille jumaloille, joille vuori harmaja vain on lasten tarina. Hakataan, hakataan. Pojat, pienet varokaa!
Korkeita numeroita sekä syntyneistä että kuolleista! Montevideon etevin katu on Calle 18 de Julio. Se alkaa Plaza Independenciasta ja jatkuu itäänpäin 2-3 engl. penik. Aluksi on siinä hiukkasen vastamäkeä ja siihen on istutettu puita kumpaisellekin syrjälle.
Niillä, jotka näin kuolevat, on varmaan ijankaikkinen elämä. Minä soisin, että minä ja lapseni ja te kaikki voisitte näin erota täältä; silla pahat päivät ovat tulossa. Minä en näe mitään apua eikä neuvoa enää maan päällä ennen tuomiopäivää. Minä toivon, jos Jumala niin tahtoo, ettei se kauan viivy; ahneus ja koronkiskonta lisääntyvät."
Kuolevaisuus on suuri Indianeissa, jotka ovat veto-eläimiä kaivoksissa; he kantavat selässään kahden- jopa kolmenkin sadan naulan painavia metalli-takkoja, astuen ylös ja alas portaita, joissa on tuhansittain astimia; he kulkevat pitkissä riveissä, vanhat ja nuoret, seitsemänkymmenen vuoden vanhat ukot ja vallan nuoret pojat.
ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka sanoi papalle, että styyrmanni Varjakka on etevämpi kuin hän. KARIHAARA. Perämies Varjakka pystyisi minkä ulkomaalaisen kapteenin rinnalle hyvänsä. PASANTERI. Varjakka on minun ristipoikani. Hän on syntynyt ja kasvanut tässä pihassa. Jo pienestä näki, että hän on luotu merimieheksi. EEVA, ELVIIRA ja ANNA tulevat kulmatalosta. KARIHAARA. Kas tyttöjä tuolla.
Eräässä nurkassa oli läjässä keittiöstä heitettyjä esineitä, särkyneitä vateja, vanhoja rasvaisia ja ruostuneita talouskapineita. Toisella puolen on imettäjiä varten varattu odotussali lasiovineen, ja sieltäkin haisi ulos kloakki, kuivamaan asetettuja repaleita, jo hapantuneita lastenriepuja. Mutta äkkiä hyökkäsi herra Broquette esiin, ei tiedetty mistä.
Tiainen piipittää petäjikössä ja kylästä kuuluu hevosen tiuku ja reen ritinää. Minä näen, että hänen silmissään on ilme, josta en voi erehtyä. Mutta minä en saa päästää sitä tunnetta pidemmälle viriämään. Jos sen teen, on se elämäni kevytmielisin teko. Ja kuitenkin se tapahtuu.
Täss' on virka suomalaisten seista tuulet, myöteiset, Täss' on toimi miesten, naisten, tässä hankkeet yhteiset. Tässä alaa rakkaulle uhraavalle, alttiille, Jok' ei kysy: mikä mulle, kysyy: mikä hänelle! Tässä isät nukkunehet samaa Herraa rukoili, Tässä kansaa nousevata onnekkaaksi siunasi!
2 PALVELIJA. Onpahan niitä suuriakin miehiä ollut, jotka ovat kansaa imarrelleet, eivätkä kuitenkaan sitä rakastaneet. Ja niitäkin on, joita kansa rakastaa, vaikkei tiedä miksi. Siis jos se ei tiedä miksi se rakastaa, ei se myöskään tiedä miksi se vihaa.