United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ennenkuin me jätämme tän paikan, Joss' ompi valtakunnan rauhan hinnaks Niin paljon verta täynnyt vuodattaa, Yks toimi mull' on tehtävänä vielä. Käy viereheni, Daniel Hjort!
Täss' seison mies, Jolt' ompi kavalasti ryöstetty Kaikk' kaikki mitä mulle oli kallis: Mun poikan' Ilmari, mun vaimoni, Mun perheellinen onneni. Kaikk' kaikki On rosvottu ja maahan poljettu! NYYRI. Ei asiat valittaissa valkene! LALLI. Kaikk' elämäni ilo myrkytetty! NYYRI. Pahoista päivistä ei päästä parku. LALLI. Siin' olet oikeassa.
Hääriemumme on lyhyt; yhtäkaikki, Tääll' ompi lyhyt kaikki ihanuus, Niin kirjoitettiin lakiin elämän. Mä kuolen, niin, mä kuolen. No, Ken kuolee onnellisempana häntä, Mi morsiamensa helmaan nukkuvi?
Nyt heinä tehty ompi ja ruista niitetään, Oi, Luoja, sä sato runsas saata! Ja jos en tule jällehen, niin tanterelle jään; On kunnialla kuolleen helppo maata. Se maamies kehno ompi, jok' ei käy auraltaan, Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan. Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! NELJ
Hän arkull' ovea kolkkoi, Kun haamu oli hän. Sa kuule, Elsa neito, Ylkä laske sisähän. Ja vastasi Elsa neito: Ma lasken, jos vieläkin Voit Jesusta mainiella Niin kuin voit ennenkin. Aina kun iloitseva Sa olet ja riemuinen, Niin ompi arkkuni sisus Juur' punaruusuinen. Aina kun sureileva Sa olet ja murheinen, Niin ompi arkkuni sisus Juur' verinen, hurmeinen.
Kun vasta Brutoos vihastut, hän äitis Toruvan luulee, ja sun rauhaan jättää. Mua oiti päästä päälliköiden luo! Toraavat keskenään he; eikä hyvä, Ett' ovat yksin. Heidän luo et pääse. Ei muu kuin surma voi mua estää. CASSIUS. Mik' ompi? Mitä tahdot? RUNOILIJA. Hävetkää, päälliköt! Mit' aiotten? Sopikaa: riidellä ei kelpaa moisten meillä; Mull' enemmän on, tietkääs, vuosia kuin teillä.
Se vieraita ei ole, veli vain, laps yksien se ompi vanhempain tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. Tää sama veli entis-aikoihin, viel' yhdessä kun kasvoivat he ko'issa, veljeksist' oli hälle rakkahin, nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin yhdeksäntoista vuotta ollut poissa.
Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon ryöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut? Jo rannalla Morvenin Käy koitto, kummulla hämärtää Kuninkaan torni, sen alla Wiel' unissan meri on. Oihonna, et vielä näy, Miss' uneksit meren neito sa? Jo nouse, vanha Morannal Hän kaipaa sua, valoaan! Ei nää valon nousua hän, Ikuinen häll' ompi silmäss' yö, Ei, kuinka morsion lailla Maa hymyy laistossa koin.
Ja kotihini, ah, kun ma naikon vein, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin silloinpa viinasta takaperot tein, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä. Ja kun unen helmahan vaivuin näin, Satehessa ja tuulessa, hei, Niin siihen sikopäissäni nukkumahan jäin, Sillä sadetta sit' ompi joka päivä.
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta: Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt? Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene? Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.