United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja yhä riehuu se rinnassain Ja yhä mielessäin soi. Ma aina jotain kaipajan. Ja aina jotain ma odotan. Mi ompi tunne tuo syömmessäin, Mitä hurja ma aattelen? Mi murhe kalvavi rinnassain? En tiedä, mit' vuottelen. Vaan aina jotain ma odotan. Ja aina jotain ma kaipajan. Ma aina jotain odotan, Ain' syömmein kaipaavi, En tiedä mitä haluan, Miks' riutuu rintani. Vaan aina jotain puuttuu multa.
Muistuttele silloin niitä sanoja, joita otaksutaan sen lausuneen, joka on käsketty suosittelemaan henkilöä, jota hän ei vielä ole nähnyt: "Hän, jota mun tulee kunnioittaa, Hän, jota ma odotan, ikävöitsen, Mun kuningattarein, herttainen, Hän jossain maan päällä asustaa. Jos ompi hän kultakutrinen, Vai mustatukkainen, tiedä en; Jos siniset lienevät silmänsä, Vai mustat, sitä en tiedä.
Kauniist' olet tehnyt, Kun murhans' ihmiset sun päähäs ajaa! GRATIANO. Mik' ompi? EMILIA. Kumoa tuon konnan puhe, Jos olet mies. Sun syyttäneen hän väittää Irstaaksi vaimoaan. Sit' et sa tehnyt, Sen tiedän: sin' et ole moinen konna. Oi, puhu! Sydämeni pakahtuu. JAGO. Ma sanoin minkä luulin, enkä muuta, Kuin minkä todeksi hän itse uskoi.
GONERIL. Hyvä herra, Tuo ihmetys se liiaks muistuttaapi Muist' uusist' ilveistänne. Pyydän teitä, Käsittäkää mua oikein: arvokas te Ja vanha oletten, myös viisas olkaa. Tääll' ompi teillä sata ratsumiestä, Rietasta, hurjaa renttukansaa, joka Hovimme tahraa tavoillaan ja krouviks Sen tekee; haureus sen ja juopumus Pikemmin nais- tai viinapaikaks leimaa Kuin siivoks linnaks.
Tiedätkö, kuin käy oksasen, Puusta jos irralle tempaa sen? Tiedätkö, kuin käy kukkasen, Jollei saa säteitä päivyen? Tiedätkö, kuinka paulassa, Kuolema läsnä on lintua? Tiedätkö sitten sa, ihmisen Kuinka käy, kieltäen taivaisen? Tiedätkö, paheiden paulassa Läsnä kuink' ompi kuolema? SA N
Koht' ompi kesäpäivä loppununna Ja töistään ihmiset jo palannunna.
Ja kostohuudon päälleni tässä myrskyssä mä kuulin ja sentähden kamo synkeä mua painaa, enkä päältäni sitä viskata voi. Tiera, tehty ompi koston työ, tehty kaikki ja mihin käyn nyt enään käsin? Tyhjyydessä kauhun mieleni huohuttaa, hirmun merta pohjatonta mittailee, mutta eipä pohjaa löydä, vaan taasen takaisin kiirehtii ja väkivaltaisesti henkeänsä vetää eikä rauhaa saa.
Hän ei suinkaan ollut kuullut paimentytön valitusta: Kerran viisitoista ollessani. Sain mä suutelosta lammas-lauman, Vaan viisikolmantena yhden. Viisineljäntenä, kyll' ompi surkeata, Tarjoin mä suutelosta lammas-laumaa, Vaan huokauksist' rintaa paisuu turhaan.
EMILIA. Voi, herra tuo hän mitä miettineekään? Kuin voitte, hyvä rouva? Kuinka voitte? DESDEMONA. Kuin oisin puoleks unessa. EMILIA. Kuink' ompi herran laita, rouva hyvä? DESDEMONA. Kenenkä? EMILIA. Herrani. DESDEMONA. Ken on sun herras? EMILIA. Hän, joka teidänkin on, rouva hyvä. DESDEMONA. Ei herraa mulla. Mulle älä puhu: En itkeä ma voi; en vastata Pait kyynelillä.
Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin. Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.