United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kirje annettiin aikaisin seuraavana aamuna osotteen omistajalle; ja kun hän oli lukenut sen sekä kuullut millaisten olosuhteitten vallitessa se oli tavattu, venytti hän miettiväisenä alahuultansa ja rypisti otsaansa. »Minä en virka mitään, ennenkuin olen nähnyt vainajan», sanoi hän. »Mutta asia näyttää kieltämättä pahalta hyvin pahalta.
Philadelphiaan tultuamme menin Englannin konsulin luo, jossa ilmoitin Martha Brokerin haaksirikon ja annoin sähkösanomalla siitä Glascowiin laivan omistajalle tiedon, luetellen eloonjääneitten miesten nimet ja luvaten heti lähettää täydellisen merivahingon selityksen.
Osa luentoajasta kului sitten tuon ihmelaitoksen ylistelyyn ja ihmettelyyn sekä imartelujen laususkelemiseen kellon onnelliselle omistajalle.
Lähetti, varmuuden vuoksi, sairaalan johtajattaren päällystakin takaisin sen omistajalle. Kävipä vaatimassa Nelman tavaroitakin siltä akalta, jonka luona Nelma viimeksi asui. Hävytön akka oli ne jo myönyt ... muka Nelman vuokrasta. Silloin antoi Mimmi pikku ystävättärelleen omia pukujaan. Mimmillä niitä oli, vaikka hänen asiansa alkoivatkin jo sekaantua. Hän joi ja remusi ... ja juoksi katuja.
Tohtori oli ottanut kapineet ja antanut pojalle 4 killinkiä, mutta samalla ilmoittanut hänelle että kalut varmaankin olivat kartanon-haltijan ja että hän, lääkäri, toimittaisi ne omistajalle. Samana päivänä iltapuolella eteni hän kartanoon ja tapasi tuon muuten toimeliaan miehen pitkällä kovalla sohvalla jokapäiväishuoneessa, joka näytti oudolle ja tyhjälle.
Mutta huhu kulki, että Kuuselassa ainoastaan joka toinen isäntä oli onnen lapsi, eikä se Thorbjörn-niminen ollut. Koska nykyiselle omistajalle, Sæmundille, syntyi esikoisensa, arveli hän sinne tänne, mutta ei juljennut rikkoa suvun vanhaa tapaa ja teki pojastansa sentähden Thorbjörn'in.
"Kun tuli semmoinen vuosi, kuten tiedätte, täytyi monen syksyllä tappaa emänsä jäljestä kesän yli eläneet varsansa. Missä kuulimme semmoista tapahtuvan, menimme sinne ja pyysimme saada varsan haltuumme. Mielellään suostuivatkin omistajat siihen ja me teurastimme varsan ja korjasimme lihat; nahan annoimme omistajalle takaisin.
Eräs Seraljin naisista päästää hillityn huudon. Frankki ja hänen toverinsa siirtyvät kauvemmas. Muutamia päiviä tämän jälkeen toi vanha vaimo venäläisen ministerin hotelliin kirjeen ja kukkamaljakossa kasvavan kasvin. Sieltä saatettiin nämä perille omistajalle, eräälle matkustajalle. Kirje kuului näin: "Vaalin entinen ystävä ja pelastaja, rauha olkoon kanssasi! Näin sinut muutama päivä sitten.
Kotiin tultuaan mieli hän langeta isänsä jalkain juureen, ja niin kauan rukoilla häntä antamaan viekkaudella ansaidun omaisuuden takaisin oikealle omistajalle, kunnes hänen kovettunut sydämensä heltyisi ja hän siihen suostuisi.
Kun kytömaamme oli poltettu, aloimme tehdä heinää. Omaa niittyä tosin ei ollut, mutta Limingassa on sitä, Jumalan kiitos niin paljo, että toimelias ihminen voi sukkelalla tavalla päästä heinäntekoon. Meni vaan pyytämään joltakin isännältä, jolla näytti olevan liian paljo niittyä. Jos isäntä oli noin jotenkin hyväsydäminen, niin pyyntöön hän vastasi: saat kahtia heinällä. Siihen kauppaan oli kursailematta myöntyminen ja sai lisäksi kiittää onneansa, jos välipuhe pysyi lujana. Usein näet tapahtui, että hyväsydämisetkin isännät, vaikka kahtia heinällä niittyä lupasivat, myöhemmin tahtoivat siihen lisä-päivätöitä tai vuokraa. Pahoista isännistä ei laisinkaan puhumistakaan, jotka taas eivät olisi köyhälle ihmiselle antaneet niittyä, vaikka olisi polvillaan rukoillut ja vaikka mitä yhdestä suovan alasta vuokraksi luvannut. Meillä oli se onni, ettei meidän tarvinnut juuri paljon liehailla hyvien eikä pahojen isäntien edessä niityn tähden, sillä sen talon isäntä, jolta saimme ohrapeltoa, antoi aivan mielellänsä äidilleni myöskin niittyä "kahtia heinällä", se on toiset puolet heinistä tuli maan omistajalle, toiset saimme me pitää heinän teon palkasta.