United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuntui kolkolta ja kylmältä, ikäänkuin jääkylmä vesi olis päätäni koskettanut. Ainoastaan se ajatus oli selkeä sielulleni, että olin tullut kuoleman virralle, johon minun nyt oli astuminen. Jos niin oli, missä oli valo toiselta rannalta? Oli ainoastaan paksu pimeys ja jääkylmä vesi. Missä oli Veli, joka edestäni oli antautunut kuolemaan, Herra Kristus?

Siihen aikaan olin Roomassa, paavin aarre-aitassa, ja näin munkin, nimeltä Hildebrand, joka toimillansa koetti saattaa paavin maailman herraksi.

Saa muutkin lääkeoppia." "Aiaih! kun kovin kolottaa, Se joka paikkaa porottaa," Ruikutti mestar' Mäntynen. Ah! aika oli suruinen. N:o 5. Käynti Hölmölässä, eli juoppomiehen koti. Kerran tuolla Hölmölässä Kuljin Kurakoskeen päin, Olin siellä Pöllölässä, Kerron mitä siellä näin. Huoneet ovat kaikkialla Risat, rasat, riutuneet, Hirsiä on kartanolla Mutta siihen mädänneet.

Mutta ei kukaan, ei niin kukaan kutsunut minua. Minut unhotettiin kokonaan, minä olin tosiaankin vieras kaikille! Minä kuljeksin paljon ja kauvaksi, niin että minä, tapani mukaan, olin jo kokonaan unohtanut missä minä olinkaan, kun minä äkkiä näin portinvartijan edessäni.

Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.

Kaikissa nuorien leikeissä ja huwituksissa olin minä aina ensimäinen ja ylimäinen, eikä sitä huwia ja kisaa ollut nuorison joukossa, jossa ei olisi minulta neuwoa kysytty, ja tuolla tawalla tulin minä kerrassaan nuorison johtawaksi päämieheksi. Tuommoinen kunnianosoitus waikutti minuun wahingollisesti jo nuorena, sillä se synnytti minuun itserakkautta.

Minä olin kauvan toivonut saada opintoja harjoittaa, mutta minä taisin olla apuna maanviljelyksessä, jossa puuttui käsiä. Nyt olin päässyt siitä vapaaksi, mutta minulla ei ollut toimeen-tulon neuvoa. Luottamusta ja rohkeaa sydäntä minulla oli, ja niin lähdin astumaan Turkuun ilmoittamaan itseäni koulunkäymiseen halulliseksi. Asunnon sain helposti.

Kosk'ei Agnes ollut semmoisessa seurassa, jossa minä luulin hänen erittäin menestyvän, olin melkein iloinen, kun kuulin, että hän aikoi lähteä pois muutamien päivien perästä, vaikka minua suretti, kun ajattelin, että minun täytyi niin pian taas erota hänestä. Tämä sai minut jäämään, siksi kuin koko muu seura oli mennyt.

Sen mukaan kuin olin voinut, olin Stefania rakastanut, niinkuin Kristus veljiänsä rakasti; nyt olin tullut oman veljeni luo, vaan hän ei huolinut minusta; hän oli hyljännyt ja kieltänyt minut, hävennyt tunnustaa minua sisareksensa, eikä enää tahtonut minua nähdäkään. Olin saanut tuntea jotakin Kristuksen kärsimisestä.

Silloin kun Stefanus kivitettiin, olin minä vartioimassa niiden vaatteita, jotka häntä kivittivät; minä olen tahtonut juuria myöten hävittää totuuden koko maailmasta ja kaikkien ihmisten joukosta, ja kuitenkin määräsi Herra juuri minut julistamaan totuuttaan kaikessa maailmassa.