United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
ALTMAYER. Ne ehk' on puoskareita... BRANDER. Osuit pilkkaan. FROSCH. No katsos nyt, ma heitä ilkkaan! Ei ukot perkelettä haista, Vaikk' ottelis hän heitä kraista! FAUST. Ma seuraa tervehdin. SIEBEL. Se paljo kiittää saa. MEFISTOFELES. Istumme piirihinne ... onhan lupa? Sen hiton luirua kuin täällä juodahan! Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa. ALTMAYER. Te hemmoteltu näytte olevan.
Mies olin miekan, sitten munkkiköyden; noin vyötettynä sovitusta toivoin ja varmaan täyttynyt tuo toivo oisi, jos Ylipappi hälle turma! syössyt mua ei ois rikoksiini entisihin; tuo miks ja kuinka tapahtui, saat kuulla. Niin kauan kuin ma olin luuta, lihaa ja mulla muoto emon suoma oli, en tehnyt töitä leijonan, vaan ketun.
Pudisti päätään, huokas hän ja lausui: »En tuossa yksin ollut, enkä varmaan myös syyttä noussut oisi muiden kera. Mut siinä yksin olin, missä kaikki Firenzen tahtoivat maan päältä poistaa, sit' yksin puolustin ma pystypäisnä.» »Nimessä siemenenne rauhan», silloin ma pyysin, »purkakaa tuo solmu, joka sitovi järkeni. Jos oikein huomaan,
Nyt hänen neuvons' oisi kullan väärtti; Vaikk' aistejani vastaan järki väittää, Ett'ei tää hulluutt' ole, mut vain erhe, On kuitenkin tää onnen äkkitulva Niin esimerkitön ja perusteeton, Ett' epäillä jo alan silmiäni Ja parjaan järkeä, jok' uskottelee, Ett' olen muuta kaikkea kuin hullu, Tai ett' on neiti hullu; mut jos niin ois, Ei taloaan ja väkeään hän ohjais, Ei käskyj' antais eikä määräis töitä Niin hiljaa, tyynesti ja vakavasti, Kuin mitä näkyy.
Mut älä lisää, hälle häpeäksi, Ett' oisi hillitön hän nautinnoissaan, Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks, Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa, Tulisen mielen ilmi leimahdusta, Ja veren hillittömän irstaisuutta, Jot' ei voi kenkään välttää. REINHOLD. Mutta, herra, POLONIUS. Miks tätä käskenkö? REINHOLD. Niin, sitä tietää Ma tahtoisin.
Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." Laski virkun vieremähän; ajavi suhuttelevi ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon.
Sen oppinutko oisi Väinön kansa Vuossatain vaiheist', entiselostaan? Sen oppinutko oisi Väinön kansa Vuostuhantisest' oppi-ai'astaan? Sen oppinutko Volgan rannoilt' asti, Miss' asui muinen, kaitsi karjojaan? Sen oppinutko olet, suomalainen? Sen oppinutko, kansa Kalevan? Jos opit sen, niin veisaa kuolinvirttäs Ja raukkana käy kuoloon kurjahan!
Tuolla jo laivat tupruelee tulenliekkejä. Kunp' ei niitä ne valtais vain, meill' ettei pääsyä oisi! Siis tamineet ota joutuisaan, väen koolle ma kutsun." Virkki, ja Patroklos puki ylleen välkkyvät varjeet.
Menimme sinne, näimme ihmisiä, jotk' istuivat tuon kiven siimeksessä lojuen tapaan laiskojen. Ja eräs, mi mielestäni uupuneelta näytti, syleili käsivarsin polviansa, välillä niiden päätään riiputtaen. »Ah, armas Mestari», ma lausuin, »katso, tuo kuinka näyttää kuhnurilta aivan kuin oisi hänen sisarensa laiskuus.»
Ken oisi köyhän ottanunna, Katsonna minun katalan, Minun kurjan korjannunna; Oisi tuo poloinen poika Saanut vihkurin vihoa, Paljo päiviä pahoja, Sylin syäntähän piellä, Käsivarsin vatsoahan Saanut panna paiatuutta, Sukatuutta surkutella, Hoiotella housutuutta, Panna paitansa pahuutta. Miksi olen laiha.