United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
ARAM. Hän on se kallis kivi, jota sieluni lakkaamatta halaa. Oi, jos hänen omakseni voittaisin, niin kätkisin hänet sydämmeni syvyyteen! SAKEUS. Tässä on hän! Kallistu hänen syliinsä, mun Leani, ja ole hänen omansa aina. LEA. Mun isäni armahin! ARAM. Lea, mun onneni luoja! LEA. Mitä? Lepäänkö vasten sinun rintaasi omana lemmittynäsi nyt? ARAM. Lepää, ijankaikkisesti lepää siinä!
SERVILIUS. Jumalat, oi! TITUS. Tuo vastaus ei kelpaa. Servilius, auta! Herra! Hyvä herra! TIMON. Haa! Tienkö multa ovenikin sulkee? Olinko vapaa? Taloniko mulle Nyt vihollisen kahle on tai tyrmä? Se huone, jossa juhlin, nytkö tarjoo, Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Nyt, joutuun, Titus! TITUS. Tass' oisi minun laskuni. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja minun.
Kuulkaa, nuo kaunot huokajaa, Näet ääni on heillä myös : »Tytön sokean henkäilyn konsa kohtaa Nää hehkeät ruusut, ne pelkoa hohtaa. Valon lapset herkkiä on. He pelkää impeä varjoston; Pois sokean käsistä kaipajamme, Me katseita kirkkaita kaihoamme. Yöt' emme me lemmi lain. Näimme päivyen katseissa kulkijain. Oi, kukkia ostakaa!
Oi, tosi oot sinä ainut keskellä aikojen valheen, keskellä turhuuden, valkeus keskellä yön. Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! KEV
Oi äiti, siunattu on sun virkasi se murhan yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa, kun itsekkäiss' elon taisteluissa sun sydämmehesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; Sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta; siks tuntuu, päivä kuin maillaan ois, tään silmän loiste kun sammuu pois.
Ei, älä ojenna minulle kättäsi, joku saattaisi sen nähdä ja se herättäisi huomiota." "Oi Jumalani, Mauno, enhän vielä ole ehtinyt sinua nähdäkään." "Nyt on hätä käsissä, nyt ei kelpaa sinun kanssasi iloita, vaikka mielelläni olisin käynyt tulen lävitse, saadakseni edes vilahdukselta nähdä silmiäsi. Nyt jää hyvästi, hyvästi pitkäksi aikaa, Jumalan avulla ei kuitenkaan ainaiseksi.
"Olit oikeassa vannoessasi sen, siis olet velvollinen pitämään sen. "Ja sinä muistelet minua Rooman kultasateissa samoin kuin minä sinua majassani vuorten keskellä. "Sinä muistelet aina näitä kymmentä onnen vuotta ja suloista poikaamme." "Oi, vaimoni, vaimoni", huusi kiusaantunut mies, kietoi kätensä vaimonsa vyötäisille ja painoi päänsä satulanuppiin.
"Oi, isä, äiti", ja hänen kasvojansa kirkasti äkkiä säteilevä hymy, "katsokaa, alkaa tulla lunta katsokaa, katsokaa, miten suuria kauniita lumihiutaleita satelee..." Ja hän katseli ympärilleen, ja hänen silmänsä säteilivät ilosta ja ihmetyksestä.
Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin. Oi ihmismieli, kaikkea se häärää. Ne puhuvat, puun runko ylöspäin noin kasvaa ilmamerten vapautehen ja juurten janoissansa etsiväin on matka salatuimpaan syvyytehen. Mut mitä helvettiä sinuhun tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita, jos juuret ryntäis taivaan kimppuhun ja ruoskis enkeleitä autuaita
Kaikki hämmästyivät tätä miestä nähdessä; nöyrästi kumartuivat he, sillä tämä uusi vieras ei ollut kukaan muu kun keisari Pietari itse. "Oi katsokaa kuinka iloisia nuo herrat ovat," kuului keisarin ääni. "Kun te täällä riemuiten istutte, olen minä yksinäni myrskyisessä yössä kulkenut, katsoen onko kaikki kaupungissa niin kun olla tulee."