United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin." Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan. "Minun täytyy vielä mennä kotiini." Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille. "Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista. "Pian ovat gootitkin siellä.

Hän peitti hänen silmänsä ja poskensa tulisilla suudelmilla. "Oi, nyt tahdon minäkin kuolla mieluummin kuolen kanssasi kuin elän ilman sinua. Mutta ei" ja hän riistäytyi hänestä irti "sinä et saa kuolla jätä minut tänne, juokse, ui, koeta! Sinä pääset kyllä yksin saarelle saakka koeta ja jätä minut." "Ei", huudahti Atalarik onnellisena, "mieluummin kuolen kanssasi kuin elän ilman sinua.

Taiten sitten taittoi Hilmaseni hieno Ruususia rannan Kauno-kädellään, Seppeleeks ne laittoi, Virkkaen näin, vieno: "Sulle, Aatu, annan Muistoksi nyt tään!" Sepä huvihetki Sielussani säilyy, Muistosta ei multa Murene se pois; Riemullisin retki Edessäni häilyy, Kuin sam' aika-kulta Vielä nytkin ois. Morsiaimelle. Oi taivas, joka joskus Onnetarten Suot käydä asunnoilla ihmisten!

BOTHWELL. Oi, minä tahdonkin teitä puolustaa koko maailmaa vastaan. KUNINGATAR. Ei omaatuntoani vastaan! Koska te mainitsette omantunnon, niin te lemmitte minua! KUNINGATAR. Minä käsken ja manaan kaikki taivaan ja manalan voimat avukseni teitä vastaan! BOTHWELL. Mutta ne eivät tottele! KUNINGATAR. Te kumootte järjen ja lain, te heitätte elämänne hetken nojaan. BOTHWELL. Sillä minä lemmin!

"Tällaista on siis miesten etevämmyys", huusi hän ääneensä itkien. "Raakaa, törkeätä väkivaltaa! Oi, Cethegus, kaikki on hukassa." "Ei kaikki, kuningatar, vain yksi suunnitelma. Pyydän sulkeutua suosioosi", lisäsi hän kylmästi. "Minä lähden Roomaan." "Kuinka? Jätätkö sinä minut tällaisella hetkellä?

Oi, niitä on näyttelijöitä, joiden itse olen nähnyt näyttelevän, ja kuullut muiden heitä kiittävän, oikein ylistämällä, joilla, pilkkaamatta puhuen, ei ollut kristityn puhetapaa eikä kristityn eikä pakanan eikä ihmisen käyntiä, vaan jotka rehentelivät ja ärjyivät niin, että luulin jonkun luonnon oppipojan ihmisiä tehneen, ja hutiloimalla lisäksi; niin inhottavasti he ihmisyyttä osottelivat.

"Mutta tämähän on pääasia, kaiken muun pohja ja perustus." "Tehdä oikein, se on pääasia ja siinähän olemme yhtä mieltä. On vallan mahdollista, että taivaan ja maan välillä on paljo, jota en ymmärrä, mutta en myöskään ole sitä ymmärtävinäni." "Oi Juho, minä uskoin sen niin varmaan! Näinhän tunnusmerkit!" "Mitkä tunnusmerkit?" "Rakkautta pieniin ja halpoihin, sääliä langenneihin."

Mutta, sir, minä olen viime aikoina ollut ihmisten seurassa, sekä naisten että miesten, jotka ovat korkeampaa säätyä kuin se, josta minä olen syntynyt; ja minä tahtoisin vaimokseni kumppanin, joka olisi niiden vertainen; oi, sir, minä en usko että Mrs Somersista sellaisen saisin." "Nyt ymmärrän teitä, Tom. Mutta te hävitätte minun typerää romaniani.

"Mitä minä tiedän hänestä?" toisti sotilas murheellisena. "Oi, herra eversti, minä tiedän niin vähän ja kuitenkin niin paljon!

Oi, useimmat saattaisivat tulla onnellisiksi, jos vaan tahtoisivat, onni on metsäkukka, joka on tarjona kaikille, eikä suljetussa puutarhassa kasvava ruusu, jonka ainoastaan muutamat harvat etuoikeutetut voisivat poimia..."