United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, ne ovat semmoisia, jotka sanomalehdissä arvostelevat kirjailiain teokset. Välistä ne kiittävät, mutta enimmiten moittivat, Maiju. Vai niin! No, miks'ei ne itse kirjoita mitään? Eikö ne osaa? Lyyli. Osaa! Tietysti, mutta eivät viitsi. Ne päättävät vaan, että tuo on hyvä, tuo on huono, tuo pitäisi olla sillä tavalla ja tuo tällä. Ja useinkin ne ovat niin pisteliäitä ja ivallisia että oikein.
Erinomaisesti! Siellä on elämä vapaata, iloista, nautinto-rikasta Mutta eikö myöskin hyvin kevytmielistä? Mitä se tekee? Kunhan ei ole ikävää, kuivaa ja ummehtunutta, niinkuin teillä täällä. Uh, minä tukehtuisin! No, no, kovinpa te alkoi Antti. Ettehän te tiedä elävännekään.
"No, sen verran olen minä huomannut sinusta näinä päivinä, että sinä tahdot merelle, sanoipa sanansaattaja niin tai näin!" "Se oli oivallisesti, Saara!" sanoi hän pyörähtäen ympäri kannallaan ja hieroen käsiään.
Hän on erinomaisen käytännöllinen mies. »Tunnettehan te meidän kunnon Vildhagenin? No häntä vaivaa tämä kilpailu molempien pappien välillä sanomattomasti. Hän näet henkilön arvoon katsomatta etsii köyhiä ja rikkaita. Hän ei valitse, hän on ihmisystävä. Hän on nyt pitkiin aikoihin tehnyt suurimpia töitä kristillisyyden alalla tällä paikkakunnalla.
"Niin, jaa, jaha!" sanoi myös Hovilan isäntä, pannen uudelleen täytetyn konjakki-karafiinin pöydälle ja ottaen osaa puhelemiseen vanhalla tavallansa, että nim. sanoa jaa ja amen kaikkeen mitä herrat lausuivat. "Niin, itsetyisyyttä tarvitsette enemmän, patron Hovilainen", sanoi pastori ivallisesti. "No terve, Olavus!"
"Jolloin", lausui Bob, "sillä hän on mitä puheliaimpia gentlemaneja ikinä olette kuulleet, minä kerroin sen hänelle." "Minua surettaa sydämestäni, että hän kuoli, Mr. Cratchit", sanoi hän, "ja minua surettaa sydämestäni teidän hyvän vaimonne puolesta." "Sivumennen, mistä hän sen tiesi, sitä minä en ymmärrä." "Tiesi mitä, rakkaani?" "No, että sinä olet hyvä vaimo", vastasi Bob.
"Se sulhasmies", lisäsi Erkki ja vähän väkistenkin naurahtivat he tuolla omituisella sulhasmiehellä. Pian tuli Paakka kartanolle, hänkin puettuna pyhävaatteisiinsa. Suoraan meni hän talliin, toi sieltä hevosen ja alkoi valjastaa sitä kartanolla olevan, korkealaitaisen kirkkoreen eteen. Pojatkin menivät ulos. "No nytkö sitä lähetään?" kysyi Erkki Paakalta.
Samalla hän kuitenkin oli hyvillään siitä, että Chilon heti oli ymmärtänyt hänen tarkoituksensa. "No minä kirjoitan, että toimittavat kyyneleesi kuivatuiksi. Annapa kynttilä tänne." Chilon oli jo kokonaan rauhoittunut. Hän nousi, astui pari askelta sivulle päin uunia kohti ja otti kynttilän seinältä.
Lähetä hänelle kaunis hevonen! Ai, ai, se voi olla vaarallinen huvi räätälin hoikille säärille. Onko isäsi koskaan istunut hevosen selässä? Ei, sitä en usko. Mutta näyttää niin kauniilta, kun voudin Kalle ratsastaa kirkkoon töyhtö hatussa. Tahdon, että isästäni tulee yhtä kaunis. No, ratsastamaan en voi häntä opettaa, mutta huomisaamuna seisoo häntä varten satuloitu hevonen pihassa.
Siitähän riitti santarmeillakin utelemista ihan loppumattomiin. No, olenhan minä ainakin valmiiksi treenaantunut. Tunnen kaksikin Juho K:ta , vastaan yksikaikkisesti. Mutta nuoren Juho K:n? Tunnen nuorenkin. Kuinka vanha hän on? En tiedä varmuudella. Ehkä neljänkolmatta vuotias. Missä tämä Juho K. nykyään oleskelee? Sitähän minun on tietysti mahdoton tietää.