United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka tapauksessa tulee asia Suomessa tutkittavaksi, ja silloin ei ole hirttonuorasta pelkoa. Näkyy olevan näkymättömän vallan johto tässä asiassa... Nimismiehen täytyi nyt ruveta kirjoittamaan, jos mieli saada paperit postiin.
Kaksi seuran nuorta naista ei kuulunut tässä tilaisuudessa siihen joukkoon, ja nämät olivat nimismiehen Katri ja Hanna Haborg, joiden kanssa asessori Jalopeuransydän ja maisteri Lahja olivat puuttuneet puheesen.
Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. JUHANI. Kannu tänne! LAURI. Kannu on minun. JUHANI. Mutta minä tahdon sen haltuuni. LAURI. Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. JUHANI. Rupeaisitko tappelemaan? LAURI. Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele.
Ei viipynytkään kaukaa Lotta asialla, ja heti sen perästä ilmestyi rättäri Raukkelin nimismiehen virkahuoneesen, jo ovessa tullessaan syvään kumarrellen. Nimismies viittasi käskevästi vierasta istumaan lavitsalle ja sanoi: "huomenta, huomenta Raukkelin!" "Kiitoksia paljo, herra nimismies", sanoi Raukkelin, istahtaen ovensuuhun, ja katsellen halukkaasti olutpulloja pyöritteli hattua käsissään.
Savoon sitä vastoin karkasi tähän aikaan Venäläinen parvikunta, jonka tarkoitus oli hätyyttää Olavin linnaa. Mutta linnan isäntä eli vouti, Pietari Niilonpoika, lähti ritari-palvelijain ja rahvaan kanssa vihollista vastaan ja ajoi parvikunnan takaisin rajan yli. Venäläiset eivät ennättäneet tehdä muuta vahinkoa, kuin polttaa muutamat talot ja tappaa yhden nimismiehen.
Luopion emäntä, joka oman lauseensa mukaan ei koskaan tiennyt mistään mitään, sanoi hiljaa: "En, en. No, mitä on tapahtunut?" "Hm", jupisi nimismiehen rouva. "Kyllä kaiketi te olette kuulleet Takalon Elsasta jotaki". "Takalon Elsasta? En tämän taivaallista", vakuutti Luopion emäntä, lyöden kädellään puuskaan.
Svenonius iski nuoreen Skytteen synkän silmäyksen. Svenonia rouva, joka nimismiehen vieressä seisoen oli katsellut kohtausta Inkerin kanssa, töytäsi ulos, niiasi syvään ylhäiselle vieraalle ja pyysi monilla turhilla anteeksipyynnöillä häntä astumaan sisään.
Samassa annettiin palkka käteeni ja työntämällä työnnettiin minut ulos ovesta poliisin seurassa menemään kaupunkiin, siellä toteen näyttääkseni, löytyikö mainittu nimismiehen todistus ennen sanotussa paikassa, tahi muutoin jätettäisiin minut "ruunun miesten haltuun." Helposti pääsin siellä kumminkin pulastani, kun löytyi se, mitä kaivattiin.
Tosin hän tullessaan oli aikonut itkeä nimismiehen kotona, että asia näyttäisi kamalammalta. Mutta ei olisi itkun tarvinnut niin kovin voittaa, ettei saanut enempää puhutuksi Antin pahuuksista, kun oli muuten niin hyvä tila. Mutta kunhan tulee sinne, huokasi Elsa tietä käydessään ja kertoi mielessään nimismiehen vakavia sanoja: »Sanokaa Jukelle, että minä tulen sinne. Minä tulen sinne.»
Mutta niin paljon kuin tohtori siitä matkastaan toivoikin, oli se aivan hyödytön ja hänen levottomuutensa puhkesi rajuksi vihaksi ja katkeruudeksi. Hän kirosi koko naissukua, joka hänen mielestään oli liian kurja polkemaan jalkaansa maahan ja ystävänsä nimismiehen neuvosta oli hän juuri kuuluttamaisillaan julkisesti karannutta vaimoaan.