United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
ja rinnassa tuoss' iskemässä keihään mi ennen, myöhemmin niin paljon korvas, se että vastas kaiken synnin määrää, niin paljon valkeutta kuin ihmisluonto voi mahduttaa niiss' asui, antamata sen voiman, joka kumpaisenkin teki. Siks sitä oudoksut, mit' yllä sanoin, kun kerroin, ettei hänen vertaistansa ois ollut, jonka valo viides kätkee.
Hei, eespäin ratsuni vaahtoinen vaan! Mitä siitä, jos nauravi Pansa! Ei tallirenkejä milloinkaan runo kantanut satulassansa. Oli mullakin pienet murheeni, mut minulle niiss' oli kyllä, vaikk' ohitse kulkenut toinen ois ja ne kuitannut hymyilyllä. Oli mullakin pieni onneni, mut minusta oli se suuri, ja luulenpa, siks oli suuri se, kun se mun oli onneni juuri.
Se viestit kukkasjoukkoin, Jotk' yksin janoo, Tuo hoitajattarelleen Ja hoivaa anoo. Mut tuoksuaan se turhaan Luo pielukselle; Hän toisen kukkatarhan Sai sydämelle. Nuo nuoret, raikkaat huulet Vain hehkuu, hymyy, Ja sulosuukot vielä Niiss' salaa lymyy. Oi, armaan syleilyssä Jää unhoon aika, Ja hääyön runoudessa On vanha taika.
Anna ihmisten kiittää Heidän rautaista tietään, Heidän höyryvaunujaan; Siell' on koppelit pimeät, Niiss' on laiskat ja vireät Kaikki nukkumaisillaan. Hei lystiä laskuu, Meidän lasten mäen laskuu! Eipä meill' oo huoltakaan! Lumi tähtinä loistaa; Toinen viskelee toistaan, Ei saa seista laiskakaan.
Kahvia hän vihasi eikä maistanutkaan sitä, vaan sanoi sen synnyttävän vesitautia, johon tautiin hän itse kuitenkin kuoli. Jossakin seurassa, jossa kahvia runsaasti juotiin, puhkesi hän kerran sanoihin: "Kahvia juodaan Niin paljon kuin tuodaan, Ja turmellaan ruumis Niiss' vesissä kuumiss'". Maanviljelyksen ohessa oli hän uuttera ja taitava puutarhan hoitaja.
PRINSSI HENRIK. Oi, kyyneleilläni jos oisi voimaa Virkistää teitä! KUNINGAS JUHANA. Suola niiss' on kuumaa. On sisässäni helvetti, ja myrkky Siell' asustaa kuin vihamies, ja vaivaa Armotta kirottua vertani. BASTARDI. Oi, mua polttaa tulikuuma kiire, Palava into nähdä kuningasta. KUNINGAS JUHANA. Silmääni ummistamaan tulit, lanko.
Voi sit' yötä, jolloin tunnontuskat Polttavaiset nostit syntieni Haamut julmat piilopaikoistansa, Muiston kammioista, tuomiolle Vaativaiset sieluani kurjan! Silloin ajattelin uudestansa Sanoja, joit' olin eilen kuullut; Niiss' oli lohdutusta syntiselle, Kurjimmalle anteeks'antamusta, Kun Hän luokseen kaikki kutsui kurjat, Antoi anteheksi armoisesti Naisillekkin syvään langenneille.
Meri ärjyvi ikuista ärjyntää, lyö tuuli ja kiitävät pilvet. Välinpitämätön tuike on tähtösten. Vain narri vastausta vartoo. Mustat takit, silkkisukat, kalvosimet valkeet, silot, öljytuoksu, mairesanat sydän tuntekaa ja ilot. Oispa sydän lempiväinen rinnassanne, tulen kuuma. Ah! Mä väsyn lauluihinne, niiss' on valhelemmen huuma.