United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulee. Saisinko, neiti, astiat ja lusikat. Aili ottaa pöydältä avaimet, menee. AHR
"Paikalla!" vastasi hiljaa neiti ja juoksi eteiseen. Palvelija tuli ja antoi kreivittärelle kirjat ruhtinas Paavali Aleksandrovitshiltä. "Hyvä! kiittää käske, sanoi kreivitär. Liisa, Liisa! minnekäs sinä juokset? "Pukemaan itseäni." Ehdit, muoriseni. Istu tähän. Aukaise ensimmäinen osa, lue ääneen... Neiti otti kirjan ja luki muutamia rivejä. Kovemmin! sanoi kreivitär. Mikä sinun on, tyttö?
"Elä itke neiti nuori, Tuolta sulhosi tulovi, Alta rannan airot souti, Päältä rannan pää näkyvi, Tuo sulle sinisen silkin, Sekä uuet ummiskengät." Katrin kosijat.
Ulkona etehisessä seisoivat neiti Fliedner ja Charlotte. Minä en voinut kärsiä viimemainitun säihkyviä silmiä ja onnellista hymyä, vaan kätkin nyyhkien kasvoni Ilsen rinnoille. Hänkin, tuo voimakas nainen, taisteli urhoollisesti kyyneleitä vastaan, minä kuulin sen hänen raskaasta hengähtämisestänsä ja silmänräpäyksen ajaksi sulki hän minut innokkaasti syliinsä.
Se oli todellakin kallisarvoinen saalis, minkä sotilaani saivat Würzburgista. Kuningas lähestyi nyt neiti Reginaa, jonka loistavaa kauneutta ylensi hänen ruumiinmukainen pukunsa mustasta silkkisametista, johon oli siroteltu tähtiä tummasta hopeasta.
Tao viikate terävä, vaali vartehen hyvähän, veistele veräjän suussa, kannon päässä kalkuttele! Kun tulevi päiväpaiste, viepä neiti nurmen päälle: näet, kuin heinä herskähtävi, kova heinä korskahtavi, vihviläinen viuskahtavi, suolaheinä suiskahtavi, mätäs myötähän menevi, vesan kanta katkeavi.
NEITI SALMELA. Niinkuin muistat, oli minulla aikomus suorittaa ylioppilastutkinto. HURMERINTA. Siitähän meillä oli usein väittelyä. Minähän se sinulle puhuin järkeä ja koetin saada hurjan innostuksesi jäähdytetyksi ja turhanpäiväiset illusionisi poistetuksi. Ylioppilasneiti: narrimaisuutta, muotihulluutta! Otit puheestani vaarin. Ja viisaasti teit kun luovuit. NEITI SALMELA. Minun täytyi.
Kautta taivaan! Hiukan vain. NEITI SK
Neiti Vera luki ruokarukouksen, ja kreivitär itse kävi paikasta paikkaan, köyhän luota toisen luo, katsoaksensa, että kaikki runsaalla mitalla saivat, mitä tarvitsivat. Kaikille hänellä oli ystävällinen ja rohkaiseva sana, ja useimmat tunsivat hänet entuudestaan: olihan hän niin usein käynyt heidän mökeissään ja ollut lohduttavana enkelinä heidän kurjuudessaan.
Kauniina kesäpäivänä, heti jälkeen puolenpäivän, istui Vera Bertelsköld opettajattarensa, neiti Sjöbladin kanssa, ruohosohvalla Falkbyn rannassa ja luki ääneen erästä opettavaista kirjaa.