United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä pyydän, Nathan, minulle suokaa hänet! Antakaa! Mä yksin toiseen kertaan pelastaa voin sekä tahdon hänet minä yksin! NATHAN. Niin, kerran, kerran voitte! Enää ette. Se myöhää on jo. RISTIRITARI. Kuinka? Myöhääkö? NATHAN. Niin, kiitos patriarkan... RISTIRITARI. Patriarkan? Hänenkö kiitos? Miksi? Oisko hän halunnut meiltä kiitost' ansaita? Niin, mistä kiitos?
NATHAN. Viel' ei he mistään tiedä! Viel' on yksin sun vallassas, min verran saa he tietää! Kuink', enkö omaksuisi lapsia ma veljeni mun omiain ne eikö? Sun haltuusi mä jättäisinkö ne? Kumpikin he ovat ... ovat veljes lapsia! Mä mitä kuulen! Miten muuten, muuten vois ollakaan! Nyt, äksy, saat kuin saatkin mua rakastaa! SITTAH. Mä myös, mä myös! Mun Assad-poikani! Mun Assadini poika!
Kuink' iloitseva onkaan Rechani! Ja kuinka valoisana katseelleni on etäisyys. Vain häneen tutustukaa! RISTIRITARI. Jo palan kaipuusta. Ken talostanne noin syöksyy ulos? Hänen Dajansa? NATHAN. Niin juuri. Noin miks hädissään? RISTIRITARI. Kunp' ei ois mitään Rechallemme sattunut? EDELLISET ja DAJA. DAJA. Voi Nathan, Nathan! NATHAN. Mitä?
SITTAH. Kuinka, onko mun mentävä? SALADIN. Et jäädä tahtone? SITTAH. Niin, joskaan jäädä en ... en näkyviinne vaan sivuhuoneeseen SALADIN. Siis kuuntelemaan? Ei, sisko, silloin en mä onnistu. Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! Mä pidän huolen, ettet sinne jää! SALADIN ja NATHAN. SALADIN. Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo! Pois arkuus! NATHAN. Vihamiehelles se jääköön.
NATHAN. Tuo keino tosin, luulen ma, meill' aina on varana. Vaan lupaan miettiä, Al-Hafi, sitä. Varros. AL-HAFI. Miettiä? Ei, täss' ei auta mietintä. NATHAN. Vain kunnes ma palaan luota sulttaanin ja heitän jäähyväiset... AL-HAFI. Ken miettii, etsii vain poisvetäymisen aihetta. Ken ei voi oikopäätä ottaa elääkseen vain itselleen, jää muiden orjaks aina.
Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu, hyvyyttä onkaan! NATHAN. Tuolla mielin? Millä? DAJA. Mun omatuntoni... NATHAN. Suo, Daja, ensin mun kertoa... DAJA. Mun omatuntoni, ma sanon... NATHAN. ... minkä kauniin kankaan olen ma sulle Babylonist' ostanut. Niin upean ja silti aistikkaan! Tuon tuskin Rechallekaan kauniimpaa. DAJA. Mit' auttaa se? Mun täytyy sanoa: ei omatuntoni jää kuuroks enää.
Ma miesten kera kaadun mieluummin kuin seison lasten kanssa. Suosiotaan minulle takaa esimerkkinsä. Ja suosiota kenenpä lie muun mun tarvis? Nathanin? Oh, suosiota en paremmin kuin tukeakaan hältä jää koskaan vaille. Mikä juutalainen! Ja juutalaisesta niin kerrassaan myös käydä tahtoo! Tuoltahan hän rientää, iloa säihkyin. Saladinin luota ken muuten tuliskaan. Hoi, Nathan, hoi! YHDEKS
Sopiiko se? Riennä sinä luo miehen, ilmoita mun tuloni. Vain poissaollessani, huomaa se, ritari väitellyt on taloani. Hän saapuu mielellään, kun isä kutsuu hänt' itse. Mene, kutsu kauniisti mun puolestani. DAJA. Turhaa! ei hän tule. Luo juutalaisen ei hän koskaan tule. NATHAN. Siis mene edes pidättämään häntä, hänt' edes silmilläsi seuraile. Ma tuokiossa tulen jälkees. Mene! Näyttämö: palmutori.
NATHAN. Oh, ette? DAJA. Emme tiedä, niistä tuli ja minne meni hän. Vaikk' ensinkään hän taloa ei tuntenut, päin syöksi, vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, savuhun, tuleen, ääntä kohti, joka meit' apuun huusi. Miesnä menneenä jo häntä pidimme, kun äkist' esiin hän lieskain läpi ilmestyy ja Rechaa väkevin käsin kantaa.
SALADIN. Frankkikaan ei ollut hän? Ei mistään länsimailta? NATHAN. Ei ollut, ei! sen tunnusti hän kyllä. Mieluimmin Persian hän kieltä puhui... SALADIN. Ah, Persian? Mit' enää pyydänkään? Hän on se! oli! NATHAN. Kuka? SALADIN. Veljeni! Niin, aivan varmaan! Rakas Assadini! Niin, varmasti! NATHAN. Kosk' arvelet sit' itse, niin vakuutus täst' ota kirjasta! Ah, käsialansa ma tunnen jälleen!