United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Het' ilomielin hän pojat luokseen huutaa, vuorottain; ja siunauksensa jakaa kullekin ja sormuksensa myös ja kuolee niin. Kai kuunnellut mua olet, sulttaani? Ma kuulen kyllä! Tarinasi vain pian lopeta! NATHAN. Ma olen lopussa. Muu kaikki tästä itsestäänhän johtuu. Koht' isän kuoltua jok' ainut heistä käy esiin sormuksineen, vaatien päämiehyytt' itselleen.
NATHAN. Ja Hän sua, ja joka hetki ihmeit' tekee sulle ja sinun laisilles, niin, ikuisesti on tehnyt. RECHA. Tuota mielelläni kuulen. NATHAN. Kai sinust' arki-luonnollista liian ois ajatella: pelastajas oli vain, ristiritari; mut eikö silti se ihme ois? On korkein ihme, että niin jokapäiväisiksi tosi-ihmeet voi tulla täytyy tulla.
Ei siedä kuulla sitä aina siellä, miss' odottais vain kuivaa järkeä. Ja suotta, juutalainen, suott' älä kiertele! NATHAN. Sua, sulttaani, niin palvella ma totisesti tahdon, ett' eelleen tuttavuutes ansaitsen. SALADIN. Palvella? Miten? NATHAN. Parhaan kaikesta saat aina, hinnoilla myös halvimmilla. SALADIN. Sä mistä puhut? Et kai tavaroistas? Sun kanssas kaupustelkoon sisareni.
Tai hymyilkää, ja houre kallis hälle tuo jättäkää, jot' ei mun uskoni, ei teidän eikä muslemien kiellä. NATHAN. On mullekin se kallis! Hyvä Daja, käy, katso, voinko puhutella häntä. Ja sitten korskan suojaenkelin mä etsin sen. Jos vielä suvaitsee tääll' luonamme hän viipyä, jos vielä ritariks ilmenee niin töykeäksi, mä hänet löydän varmaan ja tuon tänne. DAJA. On aie rohkea.
Ois siitä huoleti, jok' elämän pelasti hälle elämän, mi hälle niin rakas on vain teidän lahjananne. NATHAN. En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. En, vaikka tietäisinkin sielussasi viel' aivan muuta liikkuvan. RECHA. Mit', isä? NATHAN. Kysytkö multa? Ja noin arasti? Mit' ikään sisässäsi liikahtaakin, viattomuutta, luontoa se on. Sit' älä sure, min' en ainakaan.
NATHAN. Viel' enhän tiedä edes, ken Stauffeist' isänne on ollutkaan? RISTIRITARI. Mit' on tää, Nathan? Tällä hetkellä uteliaisuutt' yksin tunnetteko? NATHAN. Niin, nähkääs, muinoin itse muistelen ma tunteneeni erään Stauffin Konrad hän oli nimeltään. RISTIRITARI. Vaan jospa ois isäni nimi sama? NATHAN. Todellako? RISTIRITARI. Isäni kaima oonhan itse: Kurt on Konrad myös.
DAJA. Anteeks, että mun täytyy teitä, jalo ritari, näin keskeyttää. NATHAN. Mik' on siis? RISTIRITARI. Niin, mik' on? DAJA. Lähetti sulttaanin! Hän puheilleen teit' tahtoo. Sulttaani, ah Herra! NATHAN. Mua? Sulttaani? Nähdä haluaa hän vain, mit' uutta olen tuonut. Sano vain, ett' on viel' ehkä kaikki purkamatta. DAJA. Ei, ei! Ei mitään nähdä, itsenne hän teidät tahtoo puheilleen, ja pian!
Sinulle, Nathan, ennen muuta täytyy mun ilmoittaa, ett' oitis kun vain tahdot, takaisin rahas saat sa...! NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Sä myös nyt käytä mua... NATHAN. Sulttaani! SALADIN. Tääll' on jo matkue. Niin rikas jälleen ma oon kuin pitkään, pitkään aikaan en. Tulehan, sano, mitä tarvitset, jotakin suurta yrittääkses!
NATHAN. Tiennette kai sentään, mitä sukua ol' äiti? Kai Stauffeja, vai kuinka? MUNKKI. Mahdollista! Niin luulen, niin. NATHAN. Häll' eikö veli ollut, Konrad von Stauffen ristiritari? MUNKKI. Niin oli, muistelen. Mut malttakaas, viel' onhan eräs herravainaan kirja muu hallussain. Kun Askaloniin hänet me hautasimme, poveltaan sen löysin. NATHAN. Mik' on se? MUNKKI. Rukouksia siinä on.
Kun niin viisas oot, niin mulle sanohan: mik' usko, laki on valaissut sua enin? NATHAN. Sulttaani, oon juutalainen.