United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka paljon hän olikaan puhunut tälle naiselle pötyä elämän hetkellisyydestä ja taiteen katoamattomuudesta yön nopeasti häipyvinä tunteina! Kuinkahan paljon pötyä muut puhuivat samalle naiselle! Ja kuinka paljon pötyä oikeastaan mahtuu taiteilijan naismalliin? Hän lähti kaupungille.
Viime hallituksen aikana oli jopa jokaista 42 asukasta kohti yksi luvunlaskutaiteilija. Tämä antaa hallitukselle tilaisuuden mielensä mukaan jakaa 10 miljoonalle naiselle ja miehelle siistiä ja mukavaa työtä.
Mutta hän ei päässyt puolitiehenkään, kun jo kääntyi takaisin häpeissään ja neuvotonna. Mitä hän oikein aikoi? Mitä ihmettä hänellä olisi tuolle naiselle sanomista! Vihdoinkin nyt hän oli sen keksinyt! Hän oli humalassa ja asteli terhakkana Heikkilää kohti.
"Vaalene ja punastu vaan ja katso minuun, niin kuin olisin vihollisesi ja lörpöttelisin joutavia. Paljon kummallista olen nähnyt, mutta ennen sinua en ketään, joka pelkästä urhoollisuudesta on tullut pelkuriksi ja sitä paitse ei pelkurimaisuus sovi kellekään tuntemalleni naiselle huonommin kuin päättävälle Klealleni.
Tästä oli seurauksena, niinkuin he leikillisesti sanoivat, että heillä nyt oli kaksi lasta, pieni ja vanha, joka oli suurena rasituksena kahdelle naiselle, jotka ansaitsivat neljä frankia päivässä kartonkityöllään.
Kenties hän tätä nuorellista ulkonäköään muistellen teeskeli, tai ainakin osotti lapsellista oikullisuutta ja leikillisyyttä käytöksessään, pitäen sitä ehkä sopivana nuorelle vastanaineelle naiselle, jonka arvo ja ikä oikeutti häntä muilta vaatimaan mielijohdettensa ja oikkujensa anteeksiantoa ja unohtamista.
Sittenkun vanhus oli tarjonnut naiselle tuolin ja tämä oli sille istuutunut, alkoi ensinmainittu lähemmin tarkastella vierastaan, jonka kasvot, joskin ne olivat täysin vieraat, näyttivät hänessä kuitenkin herättävän hämmästystä. Ukon katse, josta saattoi lukea mitä suurinta ihastusta, siirtyi vähitellen naisen kasvoista hänen kaulaansa, ja kaikesta päättäen oli sen siitä hyvin vaikea erota.
Kuinka voisi hän noin avomielisen näköiselle naiselle ilmaista arveluttavan huoneiston vuokra-asiansa? Mutta nainen kehoitti häntä yhä hymyillen: »Teidän majesteettinne voi olla huoletta ... minä hoidan asioimiston kaiken kirjanpidon.»
"Vartioi häntä kuin silmäterääsi, sillä hän ei ole yksin sinun herrattaresi hän on minunkin!" Vinitius vei hänen kätensä huulilleen ja suuteli sitä yleisön suureksi kummastukseksi. Kukaan ei tietysti saattanut käsittää, miksi loistava augustiani osoitti sellaista kunnioitusta naiselle, joka oli orjattaren halvassa puvussa. "Jää hyvästi!..."
"Sillä eihän sitä ihminen ole mikään orja, ja kunhan vaan ei pyri sekaantumaan sellaiseen, mikä ei naiselle kuulu, silloin on kyllä aikaa seuraelämään." Aurora taas ompeli korko-ompelua melkein vaan korko-ompelua. "Minulla on pieni talous, johon menee tavallisesti vain pari tuntia päivässä. Mieheni on koko päivän virastossa.