United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vartoa nyt tuskin, tuskin jaksan, mitä ensin hän multa vaatii. Olen kaikkeen altis, oon valmis tunnustamaan hälle sen, ett' oon vain teidän tähtenne näin altis. RISTIRITARI. Mä itsekään en vielä kiittää saanut hänt' ole, kuinka oonkin tapaillut. Se vaikutus, ma jonka häneen tein, men' yhtä nopeaan kuin tulikin.
Hän terästi tahtohon tarmoa, hän liehtoi lauluhun tulta mut kaikki jos mulle hän antoikin, niin kaikki hän ottikin multa. Puron ylitse kaita on porraspuu ja tyttö on portahalla. »Pois tieltä, tyttönen vienosuu, kas, kiire on kiiruhtajalla!» Mut tyttösen silmät ne suurentuu kuin katsois ne kummastumalla: »Tule poika, jos ei sua peloita muu, mut virta on vierivä alla.»
Sitten kiipesi hän haudan reunalle ja veti lapionterän olkapäällä hyllyn haudasta pois. Silloin älysi hän, että oli unhottanut kääntää lakanan nurkan vainajan kasvoille, jottei multa niitä tahraisi. »Kukat ajavat saman asian», ajatteli hän ja lähti etsimään. Puiston puiden juurella kukki koko joukko valko- ja sinivuokkoja, orvokkeja ja esikkoja, joita Regina itse oli kasvattanut.
SERVILIUS. Jumalat, oi! TITUS. Tuo vastaus ei kelpaa. Servilius, auta! Herra! Hyvä herra! TIMON. Haa! Tienkö multa ovenikin sulkee? Olinko vapaa? Taloniko mulle Nyt vihollisen kahle on tai tyrmä? Se huone, jossa juhlin, nytkö tarjoo, Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Nyt, joutuun, Titus! TITUS. Tass' oisi minun laskuni. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja minun.
Uus vaiva uudet säkeet vaatii multa ja laulun kahdenkymmenennen tätä ens virttä, joka kirotuista kertoo. Jo vallan valmis olin katsomahan ma kuiluun, allani mun ammottavaan, mi kyynelistä tuskaisista tulvi. Näin kansaa syvänteessä pyöreässä ma käyvän ääneti ja itkein, kuten käy hautasaatot maailmassa meidän.
Niin köyhä tosin olen ja kurja maailman silmissä, mutta aarre minulla on, jota en kuninkaan valtikkaan vaihettaisi, ja se aarre on mun Niiloni rakkaus. Sitä ei laki eikä oikeus, eipä itse kuolemakaan multa riistämään kykene. Varmaankin vanginvartija, joka tarkastaa, ovatko säilytettävänsä tallella. Puolen tuntia, niinkuin sanoin.
KUNINGAS PHILIP. Anteeksi: sillä valtaajaa vain häädän. ELEONORA. Ja ketä valtaajaksi sanot, Ranska? CONSTANCE. Sen kuulet multa: poikaas, vallikkoa. ELEONORA. Hyi, rietas!
Valon lahjat, rauhan suomat, Lempi, toivo rajaton, Kaikki elon parhaat luomat Mulla ol' ja vielä on; Sun vaan haihtuvan näin aina, Milloin vaan sua tavoitin; Mullan ruhtinaatar, lainaa Kerran armos mullekin! Sydämen aamu. Usva peitti toivon multa, Sydän parkaa kylmä jääti, Kunne sinne lemmen tulta Armas enkelyinen sääti.
KUNINGAS JUHANA. Päätäsi jos oisit Vain pudistellut, tai vain kavahtanut, Kun hämärästi lausuin aikeeni, Tai epäilyksen katseen minuun luonut, Näin multa selvää kieltä vaiteloiden, Häpeäst' oisin mykäks vaiennut Ja sinun kammostasi kammostunut. Mut sinä ymmärsit mun vihjani Ja vihjaten taas haastoit synnin kanssa, Hillittä sydämmesi suostumuksen Ja raa'an kätes annoit tekoon, jota Nimittää kammoi kumpaisenkin kieli. Pois silmistäni!
Vaan sinä, sen sanon, surmas saat sekä turmion mustan multa ja peistäni maistain maass' olet kohta ja maineen tuotat mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Noin nimes Sarpedon, vaan peitsen saarnisen nosti Tlepolemos; yht'aikaa päin ase valtava kiiti sankarin kummankin; Sarpedonin peitsipä sattui kaulan keskeen; tunkeutui läpi vihlova tutkain, laskihe kuolon kaamea yö yli kaatuvan silmäin.