United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikk' kipu katkera mun sielun' täyttää, Kun toivo viimeinenkin multa katoaa, Ei huokaus saa tuskiani näyttää, Ei itku itsekäs mun huoltan' ilmoittaa. En tahdo mustin murhekasvoin astua Eloni tietä verkkaan vieriväistä, Ett'ei mun kyynelteni tulva haikea Haavoittais armaan mieltä sääliväistä.
Vaan kotitielle jos koitunen, jos näen näillä mä silmin puolison, syntymämaan sekä korkeat myös kotilinnat, silpaiskoon vihamies pään multa, jos en omin kourin katko jo kappalehiksi ja kirkkaan valkean valtaan luo tätä jousta, jok' on ihan turhaan myötäni tullut!" Vastasi Aineias, jalo päämies iliolaisten: "Noin älä haasta!
Hän meille: »Sielut, oi, te näkemähän satuitte tihutyön tään mulle tehdyn, mi riistänyt näin kaikk' on lehvät multa! Juurelle pensaan poloisen ne kootkaa! Laps olin kaupungin, mi Kastajahan ens suoja-isäntänsä, Marsin, vaihtoi: tää siksi sodalla sit' aina kiusaa. Ja jos ei siinä, miss' on Arnon silta, seisoisi enää Marsin patsas, turhan
Mut näin kun itseni ma kehnoks teen, Ma sua muistelen, ja leivon lailla, Jok' ylös maasta kiitää korkeuteen, Ma riemuvirttä laulan taivaan mailla. Rikastun lempes muistoista ma niin, Sit' etten vaihtais valtain aarteisiin. Kun menneisyyden muistot alan haastaa Hiljaisten aatosteni neuvostoon, Kun näen kuink' aika kaiken multa raastaa, Niin taaskin vanhain tuskain vallass' oon.
Sain kasteen, ennen kuin ma kreikkalaiset jo'ille Teban johdin laulussani; mut kauan, pakanuutta teeskennellen, pelosta pysyin salakristittynä; ja penseys tää mun kiertämään sai kehää neljättä yli neljä vuosisataa. Nyt sa, ken poistit multa verhon, joka niin paljon peitti hyvää kertomaani kun aikaa meill' on noustessamme virka,
Järkkymättä jäätä, yötä yksin astuu järki; usein uutta rakenteli, useammin särki; monet kauniit mielikuvat haihtui niinkuin tuulentuvat. Miksi riennät? Kunne kuljet? Etkö lepää, Henki? »Halu mull' on mennä halki vaaran vaskisenki, elon etsin arvoitusta, kunnes aukee multa musta.» Mik' on hyöty etsimisen?
"Noin miksi luokseni sä töytäät? nouse! Mik' onpi pyyntösi? Ei täältä kenkään huolineen nyt käänny." Mut vanhus huokaili: "Oi herra, halvan valitus on halpa; Minulla leivo oil, Sen multa haukkasi on ryöstänynnä." Armossa ruhtinas Hymyili: "helppo lievittää on huoles; Mä laulurastahan Sun leivostasi tahdon sulle antaa."
Tähtiin kimmahdelkoot Nälkäisen merenrannan piit ja sorat! Tuliseen aurinkohon vinhat tuulet Nakelkoot uljaat setripuut, näin tehden Luonnolliseksi luonnottomuudenkin, Ja kaiken mahdottoman lastenleikiks! VOLUMNIA. Mun olet sotilaani; multa sinä Tuon muotos sait. Tää nainen onko tuttu?
Voit heidät nähdä, jos niin alas astut. Mut maan kun armaan päälle nouset jälleen sua anon muille mua muistuttamaan. En enempää ma virka enkä vastaa.» Hän syrjään sitten silmät käänsi, katseen loi minuun karsaan, painoi päänsä, syöksyi sokeiden muiden lailla maahan multa. Oppaani lausui: »Herää ei hän enää, ei ennen kuin soi torvet tuomiolle. Vihollisensa valtava kun saapuu,
ja sanas, jotka äsken toistin, sattui niin yhteen uutten saarnamiesten kanssa, ett' usein heitä kuulemassa kävin. Pyhiltä niin he minuun vaikuttivat, ett' itkin, nähden heidän kyyneleitään, kun heitä vainosi Domitianus. Ja ollessain maan päällä aina autoin ma heitä, ja muut lahkot kaikki multa he himmensivät tapain-puhtaudellaan.