United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
En virka sanaakaan, sen itse tiedät, mi ruhtinas sun läheisyyteensä siell' ottaa, mitä hoivaa miehiä ja naisia se kaunis kaupunki. Oot vaiti? Tarkoin punniten tee päätös! TASSO. Mua viehättää sun puhees, tarkalleen sen mukainen, mit' itse salaa toivoin. Vaan liian uutta on se; mietintään suo mulle aikaa! Päätöksen teen pian.
Kaikki mitä äsken sanoit mulle, sitä en koskaan ennen ajatellut. HJ
»Kas siinä hirviö tuo huippuhäntä, mi vuoret nousee, murtaa muurit, aseet, kas, siinä hän, mi saastuttaa maanpiirin!» Näin Oppahani mulle virkkoi: viittas petoa saapumahan äärimmälle äyräälle, päähän tiemme marmorisen. Ja vilpin kuva saastainen tuo tuli, kohotti ylös pään ja vartalonsa, mut hännän jätti alle rannan raisun.
Virkki ja jälleen istuutui, vaan nyt jumalainen nousi Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, lausui siivekkäät sanat vastaan singahutellen: "Antenor, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, 357 muuten muuta ja oivempaa toki keksinyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan. Nyt minä myös puhun Ilionin hepourhojen kuullen.
Mut mitä koota mielen aarre-aittaan pyhästä voinut valtakunnast' olen, se olkoon lauluni nyt aihe ainoo. Hyvä Apollo, viime työtäin varten tee minut astiaksi arvovaltas, niin että antaa laakeris voit kalliin. Parnasson toinen huippu kylläks ollut on mulle, mut on tarvis molempia, jos mieli jatkaa tietä alkamaani.
Puheeni, työni Jos häntä loukkaa, sano, ett' on hällä Hipparchus, vapautettu orjani; Kostoksi mulle häntä mielin määrin Hosukoon, piesköön, hirttäköön; niin sano. Pois naarmuinesi! CLEOPATRA. Joko lopetit? ANTONIUS. Ah, pimennyt mun maallinen on kuuni! Se Antonion häviötä tietää. CLEOPATRA. Mun oottaa täytyy. ANTONIUS. Caesarille mieliks Sa isket silmää hänen heitukalleen.
Näkyipä seitsemän nyt kultapuuta minulle kangastuen matkan takaa, mi meistä vielä niihin asti oli. Mut kun ma totuutta niin pääsin liki, ett' aistiharha, etäisyyden luoma, pois haihtui ynnä seikat selvät näkyi, opetti mulle kyky arvostelun, ett' oli seitsemät ne tuohusjalat, ja että äänet lauloi Hosiannaa.
Vaan sanon seikan vielä ma sulle, ja paina se mielees: Mulle jos maineen sois monineuvo Athene ja antais surmata kummankin, sinä heittäös nää hevot nopsat paikoilleen, etukaiteeseen sido tiukkahan ohjat, riennä ja Aineiaan hevot riistä ja tuo ne, se muista, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.
ja joka katsomahan kääntyy, totta puhuiko lasi, ja ne näkee yhteen niin sointuvan kuin sävel poljentohon: niin mulle muisti kertoo tapahtuneen, kun katsoin silmihin ma kaunihisin, joist' Amor oli mulle ansan tehnyt. Ja kun ma käännyin ja kun katseheni tapasi näkyväistä taivaan tämän, mi sattuu silmään, kun sen kierron huomaa,
Kerrottu on mulle, Ett' aivan usein nykyaikaan luonas Hän viettää joutohetkiään, ja sinä Hänt' alttiist' otat suosiolla vastaan. Jos niin on, niinkuin mulle, varoitukseks, On kerrottu, niin sen ma sulle sanon, Ett' itseäs et käsitä niin selvään, Kuin kunnias ja tyttäreni tulis. Mik' ompi teillä työnä? Sano totuus. OPHELIA. Usean rakkauden merkin mulle Hän suonut ompi. POLONIUS. Rakkauden! Jopa!