United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, sulotähti, mitkä jalokivet osoitti mulle siellä, oikeutemme ett' anti taivaan on sun kaunistamas! Rukoilen henkeä, mi sun on liikkees ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee se savu, joka himmentää sun hohtees; ett' toisen kerran vielä suuttuis niille hän, jotka kauppaa temppelissä käyvät, marttyyriverin, ihmein muuratussa.
IMOGEN. Sinä ainoo lohtu, Mink' antaa mulle taivas! Mene toimiin: On paljon mietittävää; ajan varaa Nyt tulee käyttää. Uhkatuumaan suostun Kuin sotamies, ja ruhtinaisin mielin Sen aion täyttää. Mene, ole hyvä. PISANIO. Niin, rouva, lyhyet jäähyväiset, Hovissa ettei kaivattais ja luultais Pakoonne mua syypääks.
MARIA. Sen laulun miss' oot oppinunna, poika? ANNA. Sen niityn kukka, lähteen aalto laati, Sen ilman linnut mulle lauloivat, Vaan nuotin antoi sydän särkynyt. MARIA. Ken ootkin?
Täst' en oo vielä virkkanut, Siks kerron sen nyt sulle. Hän tänne tosin tullut on Omalla luvallansa, Mut hän on, raukka, puoleton, Siis olkoon olojansa. Ei hänestä, näät, kulloinkaan Oo mulle suurta haittaa; Ei moiti ruokaa milloinkaan, Vaan kaikki hälle maittaa. Ei haasta riitaa kanssani, Ei myöskään juorullansa Hän häiritse mun tointani Vaan pysyy alallansa.
ja aloin: »Runoilija, noiden kanssa puhuisin kahden, jotka yhdess' uivat niin keveästi kera tuulen tänne.» Hän mulle: »Kunhan ensin lähenevät, saat nähdä heidät. Pyydä heitä lemmen nimessä, joka heitä kantaa vielä: he tottelevat.» Tuul' kun tuonut liki oli heidät, huusin: »Kovan onnen sielut, tuskanne kertokaa, jos teill' on lupa!»
Siis myö mulle miekkasi sotamies » Kunigunda, ah, Kunigunda Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies, mut vastasi sankari suuri: »Ja vaikka mä vaan olen sotamies» Kunigunda, ah, Kunigunda »niin myö minä miekkaani en jumal' ties itse kuninkaan tyttärihinkään. Mun onneni olla on sotamies » Kunigunda, ah, Kunigunda »sama, luulenpa, tahto on miekkani myös, se on Hiidessä kuuraeltu».
Häneltä kysyin, tunteeko Ville Taskista, ja tämä sanoi tuntevansa, kun vielä kuuluivat asuvan samassa plutuunassa. Pyysin häntä viemään minua Villen luo. Mutta hän sanoi, ettei uskalla vahtipaikastaan liikahtaa. Hän koetti mulle neuvoa ja selittää, missä huoneessa Ville on, vaan en minä outo kun olin tuosta tullut hullua hurskaammaksi.
Niinpä mä Argos-maass' olen nyt majaystävä sulle, 224 mulle sa taas Lykiassa, jos milloin sinne ma saavun. Siis kahakassakin kartelkoon nyt toist' ase toisen! Monta on Troian miest', apukansaa muutakin mulla surmata, jos jalat saavuttaa sekä suo ikivallat; mont' on akhaijia kaataa sun, min voimasi voinee.
HELKA. Sama siis osamme oisi, sama surma suolahinen. Vanhuus on ikuinen talvi ilman linnunlaulupuita. Mutta talvi sun kerallas on mulle suvi suloinen. LEMMINK
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.