United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiivas ammunta alkoi; missä tahansa karhu näkyi, se sai luotia turkkiinsa. Mutta hän kesti kauvan moista kestitystä, ravistelihe ainoastansa, ikäänkuin hän olisi tahtonut pudistaa luodit itsestänsä. "Kas vaan, tuolla on penikka myös!" Hannu huudahti. "Se onkin naaraskarhu! Siinä hänen raivoutensa ja kovapintaisuutensa.
Riennä! Mene häntä vastaan! EGMONT. Minä tulen kuninkaan käskyjä tietämään, kuullakseni, mitä palvelusta hän pyytää meidän uskollisuudeltamme, joka hänelle on aina altis. ALBA. Hän haluaa edellä kaikkia tiedustaa teidän neuvoanne. EGMONT. Missä suhteessa? Tuleeko Oranialainen myös? Minä luulin hänet kohtaavani täällä.
Eversti Willebrand oli luvannut dukaatin sille, joka ensimmäisenä toi hänelle tiedon Wrangelin tulosta, sillä siitä toivosta ei tahdottu luopua. Mutta tuleeko hän? Mitä käskyjä Buddenbrock on hänelle lähettänyt? Ja missä pääarmeija oli? Tietysti matkalla kaupunkiin, mutta missä? Joutuuko apu ajoissa? Torilla seisoi Pieta itkien ja säälivien ystävien ympäröimänä.
Suutari puraisi naulan kärkeä, kapsautti sen sitten osaavalla lailla kiinni ja sanoi: Eipä noissa mennyt täyttä päivääkään, ja tuossa on kanssa kohta valmiit. Tänä päivänäkö jo valmistat ja viet? Niin on mieli mahassa. Ja taas naulan kärkeä puraisi. Missä ne minun kenkäni ovat?
Se, että he asettuivat oppositsioniin Snellmanin tähden. Jaa, sitäkö tarkoitat? Se oli kerran sanottava minä nostin nyrkkini ylös ilmaan ja hankeen hyppäsin Lapin lumisella salolla, kun sain kirjeen, että olivat uskaltaneet sillä tavalla protesteerata Saiman lakkauttamista vastaan. Eivätkö ne jo ole tulleet? Missä ne ovat?
Kun he tulivat muutamaan kadun kulmaan, missä seisoi poliisi, pyysi Elsa tätä saattajakseen kotia, ja kun tämä kernaasti suostui, ojensi Elsa kätensä Aapolle ja kuiskasi: »Menkää nyt ja hävetkää, kun olette puhunut pahaa toveristanne!» Kun Elsa tuli kotia, oli hänellä kauhean vaikea. Itku oli ihan väkistenkin tulla.
Jos olet mies, kuin kehut, tartu miekkaan! ANTONIO. Et tiedä kuka, etkä missä olet. TASSO. Pyhäkkö pyhinkään ei solvausta pakoita sietämään. Sa häväiset, sa tahraat tämän paikan, enkä minä, jok' uhrin kaunehimman, luottamuksen, ihailun, rakkauden sulle kannoin.
Sinne on viljelyskin kiivennyt kuivana ja sulana pysyäkseen. Sieltä näkyy taloja, ahoja, kaskia ja peltoja. Järven rannoilla ei näy mitään asutusta. Ne ovat kovat ja sulkeutuneet. Siinä, missä ei ole suota, on kivikkoa ja petäjikköä, joka kääkkyräisenä kasvaa melkein veden partaasta. Saarissakin on kasvullisuus sama.
Ensiksikin en voinut mielessäni kyllin ihmetellä, että minä, tämä pikku ressu, olin yhdellä harppauksella kohonnut veljiäni ja sisariani niin ymmärtämättömän ylemmä, että omin päin olin lähdössä kouluun, tuonne kaukaiseen kaupunkiin, ja sinne jäämään. Nyt isän selän takana, pää pienellä lasten tyynyllä, huomenna kuka tiesi missä.
Viimein he pysähtyivät erääseen käytävään. »Henrikki», huusi Frits, »avaa toki ovi, jotta voimme nähdä, missä olemme!» Ovi aukeni ja pitkä mies, kynttilä kädessään tuli esille. Mutta mitä ihmeitä! Eihän se ollutkaan Henrikki!