United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaksi minuuttia myöhemmin se oli jo painunut kymmenen senttimetriä. Nyt vasta huomasin, että sen ja vieressä olevan astuimen välillä oli samanlainen rako kuin seinän ja käytävää sulkevan kiven välillä. Astuin liikkui. Ja ovi myös liikkui. Mutta ovi liikkui ylöspäin. Edessämme oleva ovi oli siis laskuovi. Ruumiinpainomme oli pannut sen liikkeelle.
Mutta kun Lisbetin virkistävä puhelu oli lakannut, tunsi hän itsensä taas niin uniseksi ja väsyneeksi, että ei voinut muuta kuin haukotella kerran toisensa perästä. "Lepään viisi minuuttia", ajatteli hän, heittäytyi sohvalle kello kädessä ja nukkui heti.
Hän vaaleni, painoi käden sydäntänsä vasten, joka oli pakahtumaisillaan ja oivalsi siinä tuokiossa koko petoksen. Viimeistä suosioa pyydän, mylord! sanoi hän paroonille. Mitä? kysyi hän. Kuinka paljo kello on? Parooni otti kellon taskustaan. Kello on kymmenen minuuttia vailla yhdeksän, sanoi hän.
Hoi, toveri, jos olette kelpo mies, niin auttakaa minua kurittamaan noita konnia, jotka ovat anastaneet aseeni! huudahti Bertelsköld, iskien rautakangella kallioon, niin että kivi kipenöitsi. Oletteko siellä? vastasi mies. Luulin jo, ettei kukaan ammattiin kuulumaton voisi pysyä kymmentä minuuttia elävänä hiidenkiukaassa. Antti, anna miekka takaisin herralle Mörtti, anna hänelle pistoolit!
"He ovat tulleet joen ylitse", huusi hän; "puolustakaa vielä itseänne muutamia minuuttia, niin olemme pelastetut." "Jumalan olkoon kiitos!" sanoi Silman; "minä pelkään vaan heidän tulevan liian myöhään, villit tunkeutuvat esiin joukolla." "Pian, pian!" huusi Helena tuskassaan. "Avuksi, avuksi!" mutta hänen äänensä sammui villien voittohuutoon. Muutamat näistä jo katselivat kallion reunan ylitse.
"Aaveitako, Battisto?" "Niin, signor; sillä jos milloinkaan ihmisen aave, kuolleen taikka elävän, ilmestyy ihmisille, niin Christienin aave kävi minun luonani viime yönä kaksikymmentä minuuttia ennen kahtatoista." "Kaksikymmentä minuuttia ennen kahtatoista!" toisti veljeni. "Minä olin jo pannut maata ja Stefano nukkui samassa huoneessa.
Mutta nähtyään hovijunkkarin liikkumattomana kyyristyksissä pöydän takaa tarkkaavan heitä, he nopeasti järjestyivät pitkin ovenpuoleista seinää ja vaikenivat, naamat pitkinä, silmät pelokkaassa odotuksessa. Itsepäisesti vaikeni hovijunkkari ja siirteli vaan silmiänsä yhdestä toiseen. Kului minuutti, toinen, kolme minuuttia. Hän vaan vaikeni.
Täällä taaskin pettyi silmä matkan pituudesta. Jordan'in laakson reunaan päästyä kysyi ystävä R., kauanko minä luulin kuluvan aikaa tuonne meren rantaan ratsastaessa. Minä sanoin: "no, 10 minuuttia", ja luulin panneeni siinä aikaa oikein runsaasti. R. puolestaan arvasi kuluvan vähintään 20 minuuttia. Kumpikin meistä pettyi sillä matkalla kului koko tunti.
Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata! Vouti. Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin hänen vielä paikallaan seisovan. Kosmin. No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta etsimään! Vouti. Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. *Kosmin, Andrei.* Kosmin. Kenenkä luulet tämän tehneen? Andrei.
Hänen oli vielä aikomus selittää, että jos he antavat asetettuun kysymykseen myöntävän vastauksen, niin he tällä vastauksellansa myöntävät kaikkeen, mikä on kysymyksessä sanottu, mutta jolleivät he kaikkea myönnä, mikä on kysymyksessä sanottu, niin heidän on erikseen mainittava, mitä he eivät myönnä, mutta katsahdettuaan kelloonsa ja nähtyään että se oli jo 5 minuuttia vaille 3 hän päätti paikalla siirtyä itse jutun esittämiseen.