United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin Valpor'yö jo kummittaa Iloineen koko ruumiissani; Yl'huomenna se meille palajaa, Silloinkos tiedän, miks' oon valveillani! FAUST. Vaan aarre tuolla, mistä väikkyy liemu, Kohooko vaan se ylemmäs? MEFISTOFELES. Koht' itse sulla on se riemu, Ett' aarni-arkun nostat käsilläs. Vilkaisin sinne: ihanoita Se täynn' on kulta-kolikoita.
Niin että he, kuin mekin, lukemalla Siin' esitetyt kohdat, tietäisivät, Miks äsken sakramentin otimme, Ja pitäisivät liiton rikkomatta. SALISBURY. Me sitä emme koskaan riko, me.
Kiurun ääni kuulumasta Lakkas meidän laaksoissamme, Saapui kaukaisesta maasta Sana, viesti korvallamme: "Tääll' on valpas kaikkein mieli: Laulaa Pohjan satakieli!" Keskimeren aallot saartaa Ihanteiden ihmemaata, Miks' ei meidän kiurukainen Sinne saakka lentää saata! Alppein laaksot helkkää, kaikuu, Väinön laulu sielläi raikuu.
Eivätkö ole länsirannikolla Ja auta kapinoitsijoita maalle? STANLEY. Ei, ystäväni ovat pohjolassa. RICHARD. Jääkylmät ystävät: miks pohjolassa, Kuninkaan lännessä kun heit' on tarvis? STANLEY. He käskyä ei saaneet, majesteetti. Jos suvaitsette, herrani, niin heti Väkeni kokoan ja yhdyn teihin Miss' ikään vaan ja milloin käskette. RICHARD. Niin, niin, sa Richardiin kai yhtyisit; En sua usko.
Mit' on siis se Caesar? Miks on se nimi kuulumpi kuin sun? Ne piirrä rinnan: sun on yhtä kaunis; Niit' äännä: yhtä soipa sun; ne vaakaa, Ja sun on yhtä raskas; loihdi niillä, Ja Brutus nostaa henkiä kuin Caesar. No, kaikkien jumalien nimessä! Hän mitä syö, tuo Caesar, kun hän kasvaa Noin suureksi? Häväisty olet, aika! Sun jalot sukuveres kuivui, Rooma!
Vaan milloin, milloin teidät näemme luonamme? RISTIRITARI. Jo piankin, jos saan. NATHAN. Jos tahdotte. RISTIRITARI. Siis tänään jo. NATHAN. Ja nimenne? mun täytyy pyytää. RISTIRITARI. Oli on Kurt von Stauffen. Kurt. NATHAN. von Stauffen? Stauffen? RISTIRITARI. Miks ihmetyttää noin se ? NATHAN. Sukuanne lie ollut muitakin. RISTIRITARI. Oh, on! Jo moni sukumme jäsen tääll' on maatunut.
Mut aika vierii, hetket lentävi ja yhä tuumii linnan herra tälleen; ja loppunut kun yks on sikaari, hän toisen, ottaa sekä tuumii jälleen. Miks ei hän päätä? Miksi aikansa näin turhaan tuhlailee hän patjoillansa? Sht! Hiljaa! Hän on itse Jumala ja linna tää on hänen taivahansa.
Hurmaava hurvio, miks itsees aina Vain tuhlaat kauneudenlahjojas? Ei luonnon anti omaas oo, vaan laina, Jonk' antiaalle lainaa antias. Miks, soma saitur', aarteitasi noita Sa pidätät, jotk' annettaviks sait? Varoistas, korkuri, et mitään voita, Vaan elämän jäät hyvyyksiä pait. Sa itses suhteen petät itseäsi, Jos itses kanssa yksin kauppaa teet.
Kai ihmettelet, miks iloinen niin tänään mä olen ja nuori, miks loitolle lämpöä säteilen kuin päivän paistama vuori. Elä imehdi tuota, oi armahain! Mulla ollut on juhla suuri, mulla ollut on suuri sunnuntai elon arkien keskellä juuri. En tiedä, saatatko uskoa, mut kaukana olen ma käynyt, minä palajan pitkältä matkalta, vaikk' en ole väsähtäynyt.
Kuinka hyvin hänen vaatteensa sopivat minulle! Miks ei henttunsakin, jonka se on tehnyt, joka räätälinkin on tehnyt, sopisi yhtä hyvin? Sitä enemmän kun luvalla sanoen sanotaan, että vaimo sopii, kun sovittaa. Ja siinä minun nyt tulee näyttää taitoani.