United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usein olen kysynyt itseltäni, miksi elän vielä, miks'en kuollut etelämaan hekumalliseen ihanuuteen tahi miks'en kuollut taistellessani Algerian tiikerien kanssa. Miksi säästi minua kohtalo ja viskasi minut tänne kylmään Pohjolaan? Ja minä olen saanut viimeinkin vastauksen. Täällä kylmässä Pohjolassa olen löytänyt palavimman rakkauteni esineen.
Vaan miks'ette silloin, kun isäni, laskettuaan minun käteni teidän omaanne, teidät oli julistanut minun ritarikseni koko juhlaviikon aiaksi, miks'ette silloin minulle sanoneet totuutta?" "Miks'en?" runoilija huudahti, "siksi, että teitä jo rakastin, rouva! Muualla, Pariisissa olin nähnyt, ihaillut ja seurannut teitä kaukaa, joukon keskeltä. Te olitte aatokseni, runollisuuteni ja unelmani!
Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. Amalia. Hyi Kaarle! Mitä sinä teet! Kaarle Olavi. Sen kuin tein tein innostuksessani! Suo siis minulle anteeksi armas serkkuni! Kuuletko soitantoa? Amalia. Miks'en kuulisi.. Ovatpa minulla varsinkin hyvät korvat! Ja pienet ja kauniit kuin purppura simpukat! Mutta tuo soitto julistaa, että evesti Burmeister on lähtenyt linnasta.
Mikä sinua vaivaa kun et ollenkaan tanssi? Miks'en tanssi. Vaan minä tahdon huoltaa myöskin sieluani. Lähde pian pyytämään Selma. Ollaan sitten vis
Kaikki seikat selvisivät silmänräpäyksessä muistissani murhamieliset metsäläiset tuon lemmityn olennon hento haamu, joka taipui kuoleman uhatessa uljas kasvinveljeni, joka jalosti taisteli ylivoimaa vastaan. "Kiitos Jumalan", ajattelin, "Minna on pelastettu", ja minä ojensin käteni, jota Arnold lämpimästi puristi. "Ja Ula? miss'on Ula?" sopersin. "Miks'en häntä täällä näe?"
Sillä samalla tavalla kuin emme voi kieltää, että kaikki olemme syntisiä, kaikki kadotettuja; samalla tavalla emme voi kieltää, että Kristus kuoli syntiemme tähden. Sen vuoksi, kun minä tunnen ja tunnustan, että olen syntinen, miks'en sanoisi, että olen tehty vanhurskaaksi Kristuksen vanhurskauden kautta, semminkin kuin kuulen, että Hän rakasti minua ja antoi itsensä minun edestäni?"
Enhän minä kysymykselläni mitään pahaa tarkoittanut. Olemmehan saman kylän lapsia. Annaliisa. Olemme kyllä. Mari. Niin, miks'en siis kysyisi?... Vaan ... sinä olet niin kovin vaalea, näytät niin kummalliselta... Annaliisa. Kummempia on nähty! Mari. Annaliisa! Annaliisa! älä koukuittele! Minä olen ystäväs lapsuutesi leikkikumppali! Minä tahdon tietää totuuden.
Onhan maailma niin kaunis ja sopuisa, leppoisena ja päiväpaisteisena näen siitä kappaleen edessäni, kappaleen talvista luontoa, kylmää ja karua, mutta kumminkin niin herttaisen ihanata. Miks'en minä siihen suostuisi, miksi iskeyn kiini synkkiin haaveiluihin, onhan elämä mullekin vielä vapaana edessä, koko avara maailma kilvoitellakseni ja voittaakseni.
Helmer. Vai niin? Miks'en? Nora. Et, sillä ovathan nämä kaikki vain turhapäisiä syitä. Helmer. Mitä sanot? Turhapäisiäkö? Olenko minä mielestäsi turhamielinen? Nora. Et, päinvastoin, Torvald-kulta; ja juuri sen vuoksi Helmer. Ykskaikki; sinä sanot syyni turhapäisiksi; siispä lienen itsekin turhamielinen. Turhamielinen! Vai niin! No, tästä totta tosiaan pitää tehdä loppu. Nora. Mitäs aiot? Helmer.
Miks'en saanut kaatua sodassa, että olisin yhtä onnellinen kuin hänkin ja saisin vaeltaa kanssaan siinä paratiisissä, jossa ei meitä kukaan voittaisi. Ah, mikä taivaan suloisuus on rakkaudella! Mikä voima on todellisella lemmellä! Miten ihminen murtuu onnettomasta rakkaudesta.