United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marja väijyi tuvan ikkunassa, kasvot kalpeina ja jäykkinä lasia vasten, povi kohoillen, silmä hivellen kaarevaa rintaa ja jalkojen jäntevää jousta, kun toinen jalka toisen päällä lepäsi. Pääskyt liitelivät ylhäällä ilmassa Shemeikan pään päällä, lämmin tuuli leyhytteli rintaa ja kaulaa. Ei tule puheille, välttelee. Joko liiaksi arkiutin? Olisiko pitänyt varovammin viihdytellä?
Marja aikoo nousta, mutta ennenkuin ehtii, nostaa Shemeikka hänet ylös ja kantaa maihin. Elä Shemeikka, elä, anna minun olla, pyytää Marja, mutta puristau samalla hänen kaulaansa ja irtauttaa siitä kätensä vasta, kun Shemeikka on laskenut hänet maahan, mättäälle, sammalen päälle. Mutta Shemeikka ei irtauta käsiään, Marjan vieressä polvillaan. Missä me ollaan? kysyy Marja silmänsä sulkien.
Miehiksi nousevat poikamme norjat, suorat ja sorjat, miehinä mieldänsä kiitellään. Pienestä pijasta paisuupi nainen, jaa, saman lainen kuin marja kukasta viljellään. Naitavan neitoisen lembeä laatu, simasta saatu, aina on sulava suosioon. Ei ole elämä onnea vailla Suomengan mailla; avoina ovi on nautindoon.»
Marja on rannassa venheen luona niemessä, ison kiven kupeessa, kyyryllään kuin piilossa, nukkuva lapsi sylissä, kolkolla rannalla, johon autiolta saarettomalta selältä loiskii kolean luoteisen laine. Harva ruohikko huojahtelee ja rantalepikko sihahtelee milloin hiljemmin, milloin kovemmin. Koski kohisee umpinaisesti lahden pohjasta. Juha tulee rantaa myöten, kiivaasti, kompastellen väliin.
JOUKO Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo puun alla? REITA »Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»
Ja ne tulevat, vaikka on ollut toisia välissä? Ovat hyvillään vain, tytöt, kun pääsevät taas armoihin. Ottakaa minut venheeseenne ja viekää minut täältä! pyysi Marja kiihkeästi. En minä sinua ota. En minä mitenkään uskalla sen kanssa riitaan ruveta. Mene sinä vaan takaisin ja ole hänelle mieliksi, kun herää. Se on sinulle parasta. Niin ovat muutkin tehneet. Mutta minä en tee!
Mutta kuta surkeamman näköinen oli, sitä enemmän Marja tahtoi häntä hyvittää, sitä enemmän näyttää iloitsevansa hänen saaliistaan. Verkot olivat köytenään kutulahnoja, leveitä, lihavia, käsnäpäitä kämiläitä. Hän tempasi verkon, vei sen virepuulle. Elähän, Marja, elähän, varoitteli Juha. Elähän ryvettele silkkejäsi saadaan nämä Kaisankin kanssa.
Paljon oli kuullut naisten hänelle sanovan, mutta ei kenenkään mitä tämä ja niinkuin tämä. Ei aio palata kotiinsa, vaikka se hänellä on! Lähtee ennemmin menemään, tietämättä minne! Hänestä on minulle vielä paljon iloa. Tulet toki mukaani, Marja! Ethän tahdo? Minä tahdon. Tahdotko? Sano, Shemeikka, ihanko totta tahdot? kuiskasi Marja hänen kaulaansa ripustautuen.
Marja kyyristyy, suojaa itseään, niinkuin olisi alasti, Shemeikka erottaa hänen kätensä hajalleen, Marja saa viimeiset voimansa kootuksi, ettei kaatuisi selin nuottakodan korkean kynnyksen yli, ja sysää Shemeikan menemään niin, että hän jalka kalavasuun takertuen horjahtaa ja kaatuu vasun kanssa veteen. Kun hän siitä selvisi nousemaan, oli Marja kadonnut.
KULLERVO. Sulle kerron: Rannalta, vesikiveltä Tapasin ihanan immen, Kalevaisen kasvoiltansa. Jotakin hänessä liikkui Mun vereni vastinetta, Joka liikutti minua: Muoto yksin ei vetele. Siin' istui se, nyyhki, itki. Tytön korjasin, omistin Kuin marjan varisemasta. Tuolla kuusen alla sitten Kaunista kisauttelin. Mutta se makea marja Vaihtui varsin katkeraksi, Kun tyttö sukunsa kertoi