United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö se ole mitään, mielestäsi, se? Että pian tulevat viemään minut nimismiehen luo! Mutta sinun on syy, kaikkeen olet sinä syypää. Miksi olet minua kasvattanut tämmöiseksi villiksi, kuin olen?" Ja Vigleif heittäysi taas istumaan ja itki entistä ankarammin. Marit piti pöydästä kiinni, hän tuskin jaksoi seisoa.
Marit huomasi sen, hän kääntyi äkkiä ja tarttui rouvan ranteesen niin voimakkaasti, että rouva oli huutamaisillaan. "Ette lyö", sanoi hän vaan ja katsoi terävästi rouvan silmiin. Rouva vaaleni; hän ei ollut koskaan ennen nähnyt että Marit'illa oli noin kylmä ja kova katsanto; hän vaikeni ja meni toiseen huoneesen.
He seisoivat vähintäin puolen tuntia kuiskailemassa ovella ennen kuin erkanivat toisistaan, näytti kuin eivät olisi tahtoneet päästää toinen toistansa. Kun pääovi oli suljettu meni neito hiljaa kyökin ikkunain ohitse ja aikoi mennä takatietä sisään, mutta säpsähti aika lailla nähdessään noiden kalpeain kasvojen katsovan ruudun kautta ulos. Kasvot liikahtivat kun askeleita kuului. Se oli Marit.
Marit'in mielestä teki vuori-ilma hänelle niin hyvää, sillä täällä oli niin helppo hengittää. Kun nyt olivat saapuneet paikalle, oli muitten meneminen kirkkoon juhlallisuutta katsomaan, mutta Marit'in tuli jäädä pöytää kattamaan ja valmistamaan kaikki päivälliselle. He menivät siis ja Marit jäi jälelle.
"Niin, tämä ilma on edullista perunoille", lisäsi Baard. Juteltiin sitten ilmasta, sadosta ja useista asioista. "On hyväksi eduksi sille, joka saa sadon Skjöltestä tänä vuonna", sanoi Marit. "Sen olet kai itse saava", sanoi Baard. "Ei ole helppo tietää kuinka kauan elää", vastasi Marit. "Kuinka voit puhua noin, äiti", sanoi Eli, "Jumalan avulla elät kauan vielä".
"Kyllä, en tahdo muuta sanoa, mutta sinä olet vähän kovaluontoinen ja Eli on hellä ja arkatuntoinen; kaikilla ei ole sama luonto, näetkös". Marit ei vastannut, ja Tore tavotteli peitettä sormillansa. "Niin, jotain sanomista minulla vielä olisi ennenkuin lähden pois maailmasta", sanoi hän, "nimittäin että sinun pitäisi olla nöyrempi mielessäsi.
"Ja koska saan viedä sinut kotiin?" kysyi Tore. "Vaikka kohta", vastasi Marit, "sillä minä olen täällä vaan päivä-palkollisena". "Tulen siis huomenna", sanoi Tore iloisena, ja näin sanoen jätti hän hyvästi. Marit seisoi yksinänsä siinä. Hän näki Toren ratsastavan pois, se oli hänen miehensä, ja Marit hän saisi omistaa ja hallita Skjölten taloa.
"Tahdotko seurata minua kotiin?" sanoi Tore, hetken ääneti oltuansa, "niin äiti antaa sinulle yösijan". Marit käänsi päätään hänen puolehensa ja katseli hänen kasvoihinsa. Sitten nousi hän sanaakaan sanomatta ja seurasi häntä. Tore kävi edellä, hän jälessä. Ei sanaakaan lausuttu tiellä. Toren äiti istui tuvassa kehräämässä, kun poika astui sisään ja Marit hänen jälkeensä.
Marit seisoi vielä laattialla. "Saat olla niin hyvä ja istua", sanoi emäntä jyrkästi, ja Marit kävi istumaan. "Ehkä tulen sopimattomaan aikaan?" kysyi Marit. "No kyllä minulla on kiiru tänään, mutta kyllähän sinä voit istua sentään", vastasi emäntä. "Menen kohta jälleen", sanoi Marit, "kun vaan saan hiukan levähtää. Tämä talo on nyt minusta liian korkealla ja minä melkein kompastun kynnykseen".
Tore katsoi ympärilleen, hän ei tietänyt mitä hänen pitää tehdä. "Mutta kyllä sinun yhtä kaikki täytyy, muuten on liian myöhäistä!" sanoi hän. Otti sitten Marit'in käsivarsista kiinni ja tahtoi vetää häntä myötänsä. Marit heittäytyi selälleen, potki, repäisi itsensä irti ja karkasi mäkeä ylös niinkuin henkensä edestä. Tore seisoi epäillen. Pitikö hänen seurata tyttöä vai eikö?