United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lahden suulle tultuaan huomasi majori harmiksensa, että Brandon yöllä oli rakentanut jonkunlaisen suojuksen perätäkille, varjellaksensa perämiestä kaikilta vihollisten kuulilta. Perämies arvattavasti piti itsensä kätkettynä tämän suojuksen takana; muutoin ei näkynyt yhtään ihmisolentoa täkillä.
"Lontoosta", vastasi majori. "Te olette luotsi, eikö niin?" kysyi perämies. Mark Brandon nyökäytti päätänsä. "Kuinka on tuulen laita?" kysyi perämies. "Pelkäänpä", kuului vastaus, "että ennen pitkää on teillä enemmän tuulta kuin tarvitsettekaan. Onko kukaan teistä ennen ollut tässä maailman osassa?" "Ei yksikään", vastasi majori, joka ei ollut aivan hyvillänsä myrskyn ennustuksesta.
Siellä nyt heidän ruumiinsa lepäävät samassa haudassa, jossa kaksi naiduista sukulaisistansa, samalla nimellä, olivat mädänneet vuosi-sadan. Majori lohdutti itsensä pian peijaisten perästä, jotka hän piti mitä muhkeimmat, ja joissa hän oli kelvollisena isäntänä.
Paavolle. Tuon ymmärtää voin sekä uskoa. PAAVO. Vaan Sallaa majori ei rakasta. MEIJERHOFF. Pois juokse tästä! Sin' et tyhmyyttä Saa sekoitella järjen mietteihin! Sanoinko etten Sallaa rakastais? PAAVO. Ei, majori, vaan MEIJERHOFF. Pötki sanomaan, Ett' täällä herraa, rouvaa vuotetaan! PAAVO. Mut Sallaa ei? MEIJERHOFF. Hänt' ennen kaikkia! Vai, lurjus, pilkkaa tehdä uskallat?
Niin pian kun tämä oli tapahtunut, kiiruhti Horton purjehtimaan takaisin lahden suulle, ilmoittaaksensa tyttärillensä sodan onnellisen päätöksen. Hän oli jo kulkenut ison osan matkaa, kun huuto mäen kukkulalta herätti hänen huomionsa. Heti sen jälkeen näki hän kapteeni Trevorin korpraalin ja kahden sotamiehen kanssa rientävän alas mäeltä. Majori astui heti veneesen ja soudatti maalle.
Linnoituksen päällikkö, majori Andersson, joka oli rehellinen mies, oli kauvan pyytänyt apuväkeä ja apu-aseita, mutta turhaan. Nyt vaativat Etelä-Carolinan kapinapäälliköt linnoitusta antautumaan; mutta majori Andersson, joka arvasi unioni-hallituksen kavaluuden, ja omin päinsä oli ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin puolustustoimiin, antoi jyrkästi kieltävän vastauksen.
Kun sotaiset puheet yltymistään yltyivät ja moni matkustaja surkeasti valitti Venäläisten rosvotöitä, lähetettiin varhain eräänä aamuna majori Fersen kuninkaan henkirakuunain kanssa tarkastelemaan vihollisia. Kaksi päivää oli Fersen tällä matkalla. Jo vapisi Martta. Mutta kolmannella päivällä tuli Fersen takasin iloisena ja terveenä, ainoatakaan miestä omistaan kadottamatta.
"Prikillä on, paitsi perämiestä, yhdeksän merimiestä, yksi palvelia ja yksi kajuuttavahti; niinmuodoin majorin ja hänen tytärtensä kanssa viisitoista henkeä." "Majori? mikä majori?" "Ah, minä olen unhoittanut sanoa teille, että priki on majori Hortonin." "Majori Horton? Ja hänen tyttärensä ovat myös laivalla? Mikä ihmeellinen yhteensattuminen! Ne heittiöt eivät kyllä liene pahoin kohdelleet heitä.
Josefina taas ei tyytynyt tilaansa. Majori rupesi uudestaan ilmoittamaan mielensä, jota ei hän enään taitanut salata. Josefina oli tohtinut kieltää vastaan-ottaa lahjojansa. Eräänä päivänä lähti majori H:n kaupunkiin ja palasi illalla entistä iloisempana; hän oli sisareltansa vakuutettu hänen voittaneen Oskarin kokonaan aikomuksiinsa.
"Majori Horton", sanoi kapteeni Trevor, "minä luulen, etten mitään voi sen paremmin tehdä, kuin että rupean teidän käskynne alaiseksi, sillä teidän taitonne ja kokemuksenne ovat kaikissa tapauksissa etevämmät kuin minun." "Ei, ei, herra kapteeni", vastasi majori; "te olette virassa, mutta minä en enää, teidän on siis käskeminen.