United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöskin antoi hän ymmärtää Oskarilla nyt olevan toisia ajatuksia, sanoi hänen joka päivä käyvän häntä tervehtimässä ja valikoineen tätinsä kanssa niitä lahjoja, joita majori oli määrännyt Josefinalle.
"Jos hän on länteenpäin mennyt", sanoi Trevori, "niin tulee hän sinne, mihin majori on jättänyt tyttärensä ja rahansa. Kuka tietää, mitä siellä jo on voinut tapahtua! Seuratkaa minua, korpraali, kahden miehen kanssa, mutta meidän pitää marssia niin pian kuin voimme." Samassa lähti hän liikkeelle, sillä hänellä oli syy pelätä pahinta, jos Brandon olisi luolan löytänyt. Vangit.
"Mitäs nyt sanotte, herra majori", jaaritteli Souvenir: "Sotakurin taisi käydä vähän niin ja näin. Malttakaas, saatte vielä pahempaakin nähdä. Vielä ne antavat kuranssia teillekin. No on sitä teitäkin ylkä, yh-hyh!" Souvenir nauroi minkä jaksoi; mutta majori parka ei osannut muuta kuin viiksiänsä liikutella. Kotia tultuani kerroin äidilleni kaikki, mitä olin nähnyt.
PAAVO. Ei, majori; vaan pilkka kaukana Täst' olkohon, kuin totuus naurusta, Syrjään Tai itku murheesta, mä aattelin. Voi peijakas! nyt tempun keksin! Teen Sinulle pienen konnan verukkeen. Mua äköittää ja kiukku pistelee, Kun tuommoiselle Salla työnnetään. Menee ovesta vasempaan. MEIJERHOFF yksin. Mist' on tuo koira saanut haistella Mun atrioit', ei Sallaa suosivan?
"Mikä nyt on?" kysyi majori tylysti. "Se hyvä ryökkynä!" valitti vanha akka, sama kun oli vienyt Josefinan kirjeen omistajallensa. Tämän seikan oli hän palkollisilla ilmoittanut, jotka siitä ja mitä itse olivat nähneet ja kuulleet arvasivat koko seikan. "Mikä ryökkynän on?" kysyi majorin sisar. "Hän on tuolla sisällä nuoren paronin kanssa," vastasi yksi palvelioista.
Majori sisarenensa juoksivat kiirumman kautta isoon saliin, jota ei lämmitetty talvella. Siellä nyt molemmat nuoret makasivat, kovasti likistäen toinen toistansa, kalveilla, hymyilevillä, onnellisilla kasvoilla, vaan jäätyneinä, kun olisivat olleet marmori-kivestä. He olivat löydetty lumi-kinoksesta järvellä, sillä tavoin yhdistettyinä, eivätkä tainneet, eli tahtoneet heitä eroittaa.
"Emmekö voisi pelastua veneellä?" kysyi majori, katsahtaen epätoivoisena ympärillensä. "Sen on jo aikoja laineet vieneet mukaansa", kuului vastaus; "eikä se myös voisi kestää semmoisessa ärjyssä. Jos ei prikimme olisi niin oivallinen laiva, ei se olisi kestänyt kymmentä minuuttia tämmöisessä tyrskyssä."
Sisarensa oli myöskin hänelle jättänyt kaikki Oskarin turhaan kirjoitetut kirjeet; sillä hän ei enää tahtonut säilyttää niitä, koska kohdakkoin Oskari tulisi mieheksensä. Josefinan kirjeet oli hän jo hävittänyt. Majori saisi huvituksen ensisti lukea Oskarin kirjeet ja sitten hävittää ne.
"Hyvin mahdollista, lapseni", vastasi majori, "niin on minustakin näyttänyt. Selvintä on, että kysymme häneltä itseltään. Luotsi", näin sanoen käänsihe hän äkkiä Mark Brandoniin, "mitä näette veneessä, joka saattaa teitä levottomaksi?" "Levottomaksiko minua?" vastasi tämä, katsahtaen tutkivasti majoriin. "Miksi tämän veneen näkeminen saattaisi minua levottomaksi?"
He ovat paremmin varustetut kuin me, ja jos ottelu tulisi, niin tuskinpa, jos kohta urhoollisestikin taistelisimme, taitaisimme toivoa voittoa; mutta jos vaan saisimme enemmän aseita, olisi meilläkin jotakin sanomista. Maalla ei meidän tarvitse myöskään yhä pelätä, että mitään pahaa tapahtuisi tyttärillenne." "Mutta maan alku-asukkaat", sanoi majori, "antaisivatko he meidän olla rauhassa?"