United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Että taivas on niinkuin Luojan teltta ja maa niinkuin hänen astinlautansa ja että meri, Jumalan vapaa valtameri, kätkee sisällään suunnattomia salattuja aartehistoja, joista jokainen voi mielinmäärin ammentaa? Ja minä ammensin sylin täysin ja minä nautin olemassaolostani.
Sillä hän ei voinut enää epäillä: maa heilui hänen allaan. Ensin hiljainen vavahdus ja sitten äkkiä pari kolme voimakasta sysäystä. Maa heilui aallontapaisesti vasemmalta oikealle. Kaupungista alkoi kuulua joka taholta hätähuutoja. Basilikan ovista ryntäsi kadulle rukoilevien kirkuva joukko. Vielä sysäys. Nainen pysyi vaivoin pystyssä.
Tämän näin mä, sydäntäni poltti, Kyynel juoksi poskelleni, Enkä ymmärtänyt, miksi itkin Mutta näinhän taivaan maan!» »Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä Onpi rauhan kaupunki; Siellä elon aurinko ei laske, Siell' on istuin Jumalan». »Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall' Sinimetsä haamottaa, Siellä onpi koto onnellisten, Siellä autuaitten maa!» Nyt kanssani keinuhun käy, Mun impeni valkealiina!
Tyytymättömyyden seurauksena oli maalaisväestön pyrkiminen kaupunkeihin paljoa runsaammassa määrässä kuin teidän aikananne, jolloin sitä jo valitettiin. Maa olisi jäänyt aivan ilman maanviljelystuotteita, jollei hallitus olisi ryhtynyt estämään maalaisten muuttoa kaupunkeihin. Tulokkaita ei otettu lainkaan avosylin vastaan. Heidät yksinkertaisesti käskettiin tekemään maatyötä.
Linnan ulkopuolella seisovilla oli eriskummainen näytelmä katseltavana, kun soitsuvalo salin akkunoista pitkinä sädeviivoina kimelti sivu kiitävissä lumi hiuteissa, ja ikäänkun haihtuvalla punalla pirskoitteli niitä. Maa kävi yhä valkoisemmaksi.
Tuhkaksi muuttunut maa vaati suurempaa varovaisuutta, sillä se oli tulikuumaa, mutta nuo villit ruuanlaatijat tiesivät miten asiassa oli menetteleminen ja kohta nähtiin hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneenä, kumminkin oli niin luja, että se voitiin kantaa keskelle leiriä.
Niin hän nukkuu rauhallisna Huutolaisen vuoteellaan, Kun ei enään huolimista Muut' oo hällä vanhoillaan. Sampoinen. Ilta hienost' himmenee, Käypi kalseaksi, Maa jo tuolta tummenee, Muuttuu mustemmaksi. Yksin kalpeana kuu Tarpoo taivaan rantaa, Puolla katsoo, kirkastuu, Valon vaisun antaa. Viitakossa viileys Karmivaksi kasvaa, Kursusta jo kylmetys Uhkuttaapi usvaa.
Ruusujen maa, Itä, sä satujen kehto, Valjun, vienon Suomen laulun Rikas, lämmin, kukkaisa sisko, Tumma, hehkuva itä, oi, Sä lumosit mun! Ihanat olivat Ben Hamounin puutarhat, ihanat niiden ruusut, mutta ihanin oli puutarhan valtijatar, Ben Hamounin tytär. Puutarhan sisimmässä pohjukassa, keveitten pylvästen varassa kohosi hänen linnansa. Tuoksuvat jasmiinit ja uhkeat ruusut sen seininä ylenivät.
Suureksi kummakseni jatkoi Akmed: Kuinka monenlaatuiset ovat Sinun työsi, oi Herra! Viisaasti olet Sinä ne kaikki tehnyt, ja maa on sinun luomiasi täynnä. Katso merta, tuota suurta ja laajaa: lukematon siinä liikkuu vilinä, eläimiä sekä suuria että pieniä. Siinä haahdet tietään kulkevat, Leviaatan, jonka olet luonut siinä leikkimään. Kysyin Akmedilta, miten hän nämä sanat tunsi?
Pitäköön kukin maa omat lakinsa ja laitoksensa, kun niillä ei muita häiritse, ja kukin talo omat tupansa ja tapansa, kun niillä ei naapuria vahingoita. Eihän parhaallakaan tahdolla voida kaikkia maita samallaisiksi laittaa; ei ole helppo tekaista Volgavirtaa tai Uraalivuorta Suomeen eikä luoda Saimaa ja Imatran koskea tai Suomenselkää Venäjän puolelle.