United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirottu kohtuni, sa surman vuode! Maailmaan sinä haudoit basiliskin, Jonk' uupumaton katse viepi hengen. STANLEY. Pois tulkaa, rouva; kiire mull' on toimi. ANNA. Ma tulen, mutta vastenmielisesti. Suo, Jumalani, että kultavirve, Jok' otsahani pannaan, tulipunaist' Olisi rautaa, joka aivot polttaa! Mua voideltakoon kuolettavin myrkyin, Ett' ehdin kuolla ennen kuin soi huuto: "Eläköön kuningatar!"
Et saa sä heidän surmaajakseen käydä. Se onnettoman tuskaa lieventää, Kun kohtalonsa tuomion saa kuulla Armeliaasti, säälin huulilta. Ma kovan tehtäväni itse teen, Jos vaikka vanha sydämeni särkyis. Ma kaikin voimin koetan noitten raukkain Eduksi toimia. Mä itse kirjeen Paaville laitan; luvan heille hankin Mä tästä niin kuin tuostakin. KNUUTI. Ei ole Sit' ajattelemista, armas herra!
Tuo tuumi sankari tuokion, kaks, hänen silmänsä siirtyi Khimairaan: »Ma Hornan jään hovirunoilijaks, teen terveeksi sieluni sairaan, elon entisen toivot ja muistotkin epään, Khimairan kun lempeän vierellä lepään!» Kakskymmentä vuotta jo ollut on Khimairan kahleissa Bellerophon, hän tuskin tuntevi itseään, ei muista entistä elämätään.
Talonpoikain eessä teikkaa täysissä hän asehissa; ja hän vannoo ja hän veikkaa: »Johtajaksi luotu lienen, taistella kuin Lempo taidan, jos ma teidät tuleen vienen, saakin Hurtta hurmepaidan. Lapset! Mull' on mielenlaatu teitä kohtaan varsin hellä. Siksi kuin on voitto saatu voimme vähän ryypiskellä.»
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki se verivirta, missä kaikki kiehuu toiselle väkivaltaa tehneet.» Katsoin. Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha, elossa lyhyessä mi niin meit' ajaa ja päättyy verilöylyyn ijäisehen! Näin kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan tasangon kaiken poikki piirtyväksi, kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
Jalat kiinni! GLOSTER. Ystävä, Sua säälin; mut se herttuan on tahto, Ja hänt' ei muuttaa voi, ei hillitä, Sen tiedät. Puolestas ma puhun. KENTIN KREIVI.
Vaan kuinka hellyyttäni palkitset Ja rakkauttani? Mut kuitenkin Voi kaikki vielä toisin muuttua Jos muutat mielesi ja Ilmarin Taas saatat kotia. Sä näännyt, Kerttu. Se ei käy laatuun! Herkkä-mielisyyttä Jos meidän miehet kerta näkisi Mun osoittavan, mahtavuuttani Se vahingoittais. Sit' en menettää Ma saa, kun isänmaamme pelastus On minun toimeni. Kaikk' arvoni Mä tähän toimeen tyystin tarvitsen.
Armaansa, auvoksi Käkönen kukkuu, Helkkyen hauskaksi Jylhänkin maan. Koivusen oksalla Peippokin nukkuu Heimon rinnalla; Vieras ma vaan. Paimenen laulanto Korviini raikuu, Raipas on astunto, Laulaessaan. Lemmityn äänipä Vastaansa kaikuu: Miekkoiset nääpä! Yksin ma vaan.
Ja mitä minuun tulee», lisäsi hän vakavammin, »Annikan tuntematon sukuperä on paha este naimistuumille, ja hänen turvattomuutensa kieltää kaikki muut halut.» »Se puhe on jalon mielenne mukainen, korkea herra», virkkoi Anderson. »Mutta tottahan te, toivon ma, jatkatte hauskaa tarinaanne.»
CORIOLANUS. Sodan jumala, Luvalla suuren Zeun, sun sielus täyteen Jaloutta luokoon, ettei haavoittaa sua Häpeä voi, ja sodass' että seisot Kuin merirasti, myrskyj' uhotellen, Ja sinuun katsovaiset pelastat. VOLUMNIA. Polvilles, poika! CORIOLANUS. Uljas poikan' on se! VOLUMNIA. Niin, hän ja vaimos, nainen tuo ja minä Sua rukoilemme nyt. CORIOLANUS. Ma pyydän, älkää!