United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyväst', armahainen! JULIA. Oi, onni! Häälyväks sua sanotaan; Jos häälyt, mitä hänestä sa tahdot, Jok' on kuin kulta puhdas? Hääly, onni! Näin toivon, ett'et kauan häntä pidä. Vaan luotas päästät. Tytär! Valvotko? JULIA. Ken huutaa?
Syöksit miehes pois luotas sen sijaan kuin sun tuli hänet suosittaa itsehes ja kelvata hänelle". "Kelvata hänelle! Jumalani! Enköhän minä laulele niitä lauluja, joita hän huviksensa kuuntelee? Enkö minä lue niitä kirjoja, jotka hänelle kelpaavat? Elänenkö ja hengittänenkö minä päivät päähytysten jollekin muulle kuin hänelle? Uneksunenko minä öisin muista kuin hänestä?
Nyt Mestari: »Syyn suuremman jo pesee häpeän pienempi kuin nyt on sulla, siks suru kaikki luotas luo ja muista, ma että aina astun vierelläsi, jos sattumalta saapunetkin paikkaan sellaisten riitapukarein kuin nämä; mut moista kuuntelee vain tahto halpa.» Yhdesneljättä laulu Puraisi mua sama kieli ensin, niin että punehtuivat poskipääni, ja sama antoi sitten rohdon myöskin.
Nyt Mestari: »Syyn suuremman jo pesee häpeän pienempi kuin nyt on sulla, siks suru kaikki luotas luo ja muista, ma että aina astun vierelläsi, jos sattumalta saapunetkin paikkaan sellaisten riitapukarein kuin nämä; mut moista kuuntelee vain tahto halpa.» Yhdesneljättä laulu Puraisi mua sama kieli ensin, niin että punehtuivat poskipääni, ja sama antoi sitten rohdon myöskin.
ANTONIUS. Tein patustyön; oi, päättäkää te, miehet, Mit' aloin minä. 2 VAHTIMIES. Pudonnut on tähti! 1 VAHTIMIES. Ja aika tekee loppuaan! KAIKKI. Voi meitä! ANTONIUS. Ken lempii mua, lyököön kuoloniskun! 1 VAHTIMIES. En minä. 2 VAHTIMIES. Enkä minä. 3 VAHTIMIES. Eikä kukaan. DERCETAS. Tuho ja kuolo luotas ajaa kaikki. Tää sanoma ja miekka tuo, ne mulle Caesarin lemmen hankkii.
BELARIUS. Siitä, pojat, harha. GUIDERIUS. Fidele tottakin! IMOGEN. Miks luotas syöksit Vihityn vaimosi? Nyt oletappa, Ett' olet jyrkänteellä: alas minut Taas syökse! POSTHUMUS. Riipu tässä hedelmänä, Mun sieluni, siks kunnes kuolee puu! CYMBELINE. Kuin? Lihani ja lapseni! Ja minun Täss' annat älliönä tuijotella? Ei sanaa mulle? Siunatkaa mua, isä!
Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus mun sytti syytä niiden tietämähän; halua moista tuntenut en koskaan. Siks hän, mi näki mieleni kuin minä, tuon myrskyn tyynnyttääkseen suunsa aukas ja vastasi jo ennen kuin ma kysyin ja alkoi: »Itse väärin mielikuvin teet itses tuhmaksi, niin ettet huomaa, mitä sa huomaisit ne luotas heittäin.
Lapsia me oomme kevään; senjälkeen saapua ei syksy saa, jolloinka laululintu karkkoaa, kotiinsa palaamatta helisevään. *Senjälkeen* ei saa koskaan talvi jäinen vaippaansa kiertää unten vainaita; ei rakkautemme, suuri, seppelpäinen, saa riutua kuin sairas värjyväinen, se kuolkoon nuorena ja rikkaana! syvässä tuskassa. Etäällä *luotas* mitä elo oisi! Se miksi *luonain* muuttuis ilman lempeä?
Jos minne silmäät Suomeen, rehoittaa Vaan linnapihat sekä kirkkopihat, Ja kukkasetkin haudoilla ne kuiskaa: Kostoa Flemingille viime polveen! Se huuto taas mun järjilleni toi, Teroittui silmä, muisto heräsi, Ja sinut muistin, muistin kuinka hiivin Ma luotas pois, niin ett'et kuulis, kuinka Sylissä Flemingin sun sitten näin Tien polvekkeessa tomuun katoavan.
Ei Ahto aalloissansa enää mulle soita, Ei ihmekannel soi, Niityillä mailla keijokaisten karkeloita En enää nähdä voi. Tok' olin rikkain luotas, mökki, lähtiessä, Niin rikas toiveissain, Kun tunteet, syntyneet sun pyhäss' siimeksessä Kult'-aikaa lupas vain. Mua seuras kaunokevääs muisto niinkuin taika Ja seutus rauhaisuus Ja hyvät henkes, joita lapsuuteni aika Valveille mulle huus'.