United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomi laulelee! Serenadi. Hiljaan tuuli huokaileepi Illall' unta nähdessään, Puro yksin kohiseepi. Lintu nukkuu pesässään; Lehto hiljainen on aivan, Koreilevat tähdet taivaan, Kuukin loistaa lemmiten: Sulo suvi-ehtonen. Rukous. Herran luokse kohotkaatte Hiljaan hartaat rukoukset, Taivahille kaikukaatte Vienot lauluhuokaukset.
Se milloin näkyy, milloin katoo; yksinäinen lyhty loistaa keulasta. Levottomana katseli Jabaster tätä vähäistä purtta, joka taisteli aaltoja vastaan.
XVI. Vaikka edessämme onkin suunnattomia rasituksia, vaikka meidän on kuljettava laajojen merien, pauhaavien rotkojen yli, niin eikö ole jotakin lohdullista siinä, että pohjantähti aina iltasin syttyy ikuiselle taivaalle, että ijäinen valo loistaa myrskypilvien ja kuohuvien aaltojen lomitse, tuo kiihkeästi ikävöity majakka kaukana näköpiirin rajalla, jonne koko elämämme ajan koetamme ohjata purttamme?
Hänestä tuntui kuin olisi ääni hänen sisässään kuiskannut: »Ole rohkealla mielellä, Genoveeva! Tosin sinun vielä täytyy paljon kärsiä, mutta Herra pelastaa sinut kaikista kärsimyksistäsi! Sinä tosin nyt olet ihmisten silmissä rikollinen, mutta kerran vielä loistaa viattomuutesi aurinkoa kirkkaammin». Sitten hän vaipui virkistävään uneen. Genoveevasta tulee äiti vankeudessa
Naissaaren niemessä valkea paas merimiesten merkkinä loistaa, karit ympäri sen monet purret kaas, taru koitojen kohtalot toistaa, taru sun ja mun, kesä-illoin kun niin kauniisti kajavat veen yli itkee. Se nousee aalloista pystypäin kuin nainen valkearinta, se huutaa hurjana myrskysäin kuin pyydettään palavinta, kuin kuolemaa sävel kuuluttaa, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Miss' on hän? KUNINGATAR. Pois murhatun hän ruumista nyt raastaa; Näin hulluutensa, niinkuin kultajyvä Halvemman malmisuonen keskellä, Viel' loistaa puhtaana: hän itkee työtään.
Suo kuvain syntyä povessas, Ihaile kaunista rannoillas Ja opi sointua lintusissa! "Ei aikaa!" lausut ja juokset vaan, "On paljon työtä ja kantamista." Ja rupaa raskasta aallossaan Vie Iisar merehen valtavaan, Sit' aina liikenee kaupungista. Vaan rannat Iisarin kukoistaa Ja kaunis kaupunki loistaa, Käy herrat jouten tai ratsastaa, Työmies vaan uurtaa ja puurtaa. München /4
He olivat kookkaita miehiä ja vaikka tumma-ihosia, kuitenkin kauniit katsella; vaan heidän silmillänsä oli pikemmin kuolleitten kuumotus kuin se valo, joka eläväin silmäluomien alta loistaa. "Zeineb", sanoi joukon johtaja ja puhuessaan hän tarttui vanhimman sisaren käteen, ja äänensä oli hellä, hiljainen ja alakuloinen "minä olen Cothrob, manalaisen maailman kuningas ja Dshinnistanin ylin herra.
Synnyinmaan', synnyinmaan'! konsa taas sun nähdä saan? Konsa kumpus mulle loistaa, sylis hellä huolen poistaa kaipaavalta kyynelin? Kyynelin, kyynelin vierahissa kuljeksin. Tääll' ei äidinkieli kaiu, huuliltain ei laulut raiu. Kaukana on äidinkiel'!
Anna ristii hänet »prinsessaksi». Ja sittemmin vetää hän minua katsomaan hänen tanssiaan. Se onkin verratonta. Hän pitää päänsä imelästi kallellaan, hän hyppii kuin surviainen ja loistaa tyytyväisyydestä ja kuumuudesta. Ennen ei minulla olisi ollut sydäntä sille nauraa, mutta nyt minä koetan keksiä heissä kaikissa yhä uusia hullunkurisuuksia. Emme hetkeksikään väisty toistemme seurasta.