United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa; taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
Hän avasi lapepiironkinsa luukun ja otti sieltä konjakkipullon ja lasin, jonka hän täytti reunoja myöten. Hän nosti sen ja antoi auringon säteiden loistaa läpi tuon tulisen juoman, jonka hän sitten yhdellä henkäyksellä kaatoi suuhunsa. Hän tyhjensi vielä muutamia lasillisia tätä huumaavaa juomaa, sieppasi sitten rakkaan harmonikkansa ja istahti keinutuoliin.
Mutta uudella hautausmaalla on kaikki tuoretta ja vehreää, ja ristien ja hautapatsaiden keskellä kohoaa komea graniitipyramiidi. Sen kiilloitetulla puolella loistaa isoilla kullatuilla kirjaimilla: Gunhild Jansen. Kuka olisi sanonut noin kymmenen tahi kaksitoista vuotta sitten, että köyhä sairaanhoitaja olisi saapa sellaisen kunnian?
Niinä päivinä ovat kaikki ystäviä, vaikka toiset aatelittoman väen lapsia, sillä samanlaiset kevätkukat hehkuvat kaikkien poskilla, ja yhtäläinen valkea viattomuus loistaa kaikkien silmistä. Vasta varttuneemmalla iällä ylpeys toisissa ja kateus toisissa painaa tummentavan leimansa niin punaiseen kuin valkoiseenkin.
Mut puolisonsa Marcus Aurelius, tuo viisas, hyvä, min jalous vieläi meille loistaa, konsa kointähti nousee, sieluun sisältyvä, mi sanoo, ett' on työ ja tieto pyhin, kuin tie on Tuoneen elonteistä lyhin.
Veegalla Granaadan loistaa Sotaleirit kahapuolla; Voimiaan Fernando uljas Maurein kanssa mittaa tuolla. Leiriss' itse Isabella Hovinaisineen on lässä; Ritareit' on kauniit silmät Urostöihin kiihtämässä. Vastapäätä vallill' istuu Alla silkkibaldakiinin Nuoret maurittaret tummat, Hurmaavat kuin säihke viinin.
Päivät nousee, päivät laskee. Kuni ennen Atalantan kartanossa eletään, Taasen työ ja toimi hedelmänsä tuovat; Ihanina loistaa vilja-vainiot. Kuni ennen moni kovan onnen lapsi Läpi linnan väljän portin käy, Mikä nälkäsenä tullen, mikä taasen Ravittuna, puettuna poistuen.
Sisällä ruunujen vahakynttilät ja seinälamput levittävät juhlallista valoa, joka heijastuu katon ja laudoituksen kullatuista lehtikuvauksista, naisten kiiltävistä soljista ja herrojen kalunoista ja miekankahvoista. Kultaa, hopeata ja liehuvia höyhentöyhtöjä loistaa kaikkialta silmään.
VALTANEN: Naislogiikkaa! Pitäisi kai olla köyhä ollakseen onnellinen! Mutta niinhän Martta sanookin! Idiootti! VALTANEN: No, sensijaan Uuno loistaa onnesta. ROUVA VALTANEN: Uuno on onnellisempi, mutta ehkä vaan siksi, että aikoo pian jättää meidät...
Ne ovat siinä ja tuolla ja kaikkialla ympärilläni. Maan alla kumpuaa ja taivaalla hehkuu ja loistaa, tämä lumottu puutarha herää ja sinä nouset puutarhan pihlajan alta ja tulet vastaani niinkuin silloin muistathan kun siitä ensi kerran ojensit minulle kätesi ja kun minä ujona ja mykkänä en saanut sanaakaan sanotuksi tervetuliaisiksi, vaan sinä kasvojesi ilmeellä itse sanoit itsesi tervetulleeksi.