United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saatuansa kapineensa laivasta, lähetti hän Laurits'in neiti Saaralle viemään arkun, joka oli näkinkengillä koristettu ja ihmeellisin kapine, minkä hän oli Riosta tuonut. Tästä suuresta lahjasta matami Torvestad tyttärensä puolesta kiitti kaptenia lempeästi, nuhdellen häntä siitä, sanoen että tällaiset komeat esineet helposti nuoressa tyttösessä voivat synnyttää maailmallista ja turhaa mieltä.
Ja hän puhuu nyt hiljaisesti ja lempeästi! Mutta olipa se oikein onni, että osasin olla saapuvilla. Hyvä mikä teidän nimenne on?" "David." "Varsin kunniallinen nimi hyvä David. Sattui kuitenkin hyvin, että olin läsnä, kun puhuttelitte vartiata. Juutalainen puhuttelee Frankkilaista, ja vieläpä vartiata! Ha! ha! ha! se on somaa. Kuinka rabbini Maimon on naurava!
Nyt seisoo hän kotonsa ruohosella pihalla katsellen huoneita, puita ja kiviä ympärillänsä, jotka synnyinpaikan ihanassa piirissä katsahtelit niin tuttavasti, lempeästi häntä kohtaan.
Pikku vaimoni tuli ja istui polvelleni, hyväilläksensä minua levolliseksi, ja veti lyijyskynällänsä viivan nenävarttani myöden alaspäin; mutta siitä ei ollut mitään päivälliseksi, vaikka se oli sangen hupaista. "Etkö luule, rakas Dora", sanoin minä, "että olisi parempi, jos nuhtelisit Mary Anne'a?" "Voi! Minä en voisi, Doady!" sanoi Dora. "Miks'ei, sydänkäpyni?" kysyin lempeästi.
"Mene hänen luo," sanoi äiti yhä itkien, päästi tytön ja työnsi hänet lempeästi luotaan. Synnöve otti askeleen, mutta seisahtui, ei hän pitemmälle päässyt; Thorbjörn nousi, kiirehti hänen luo, tarttui hänen käteensä, piteli sitä, ei tiennyt mitä enempää tehdä, jäi siten seisomaan, kunnes tyttö jälleen hiljaa veti kätensä pois. Siinä seisoivat he ääneti toistensa vieressä.
«Mitä juttuja se on?« kysyi laamanni, hymyili lempeästi, istahti vuoteen laidalle ja tarttui käteen, jonka Elise hänelle tarjosi. «Kaksikymmentäviisi vuotta sitten...» «Kaksikymmentäviisikö vuotta? Herra varjelkoon! Lupasithan äsken kertoa mitä tapahtui vaan viisitoista vuotta sitten.» «Kärsivällisyyttä ukkoseni! Tämä on kertomukseni ensimmäinen osa.
Tarkoin punnitsematta oli hän kuitenkin aina pitänyt Helenan rakkautta luotettavana ankkurinpaikkana, jota eivät mitkään myrskyt voisi mylleröittää. "Kun tulet takaisin, en minä siis ole sinulle mikään", virkkoi hän. "Minä en koskaan unhota, että sinä olet lapseni isä", vastasi Helena lempeästi. "Ja että sinä olit ensimäinen ja ainoa rakkauteni!"
Se on se tie, jonka minä voin sinulle osoittaa, uskallatko vaeltaa sitä?" "Uskallan," vastasi nuorukainen ja katsoi vakaasti pappia silmiin. "Jumala sinua rohkaiskoon," kuiskasi pappi ja kääntyi hänen luotaan tyttöön. "Ja sinä aiot ruveta hänelle kumppaniksi?" sanoi hän tälle. "Minä kyllä ajattelin toisin, mutta nyt en tiedä parempaa," sanoi tyttö ja katsoi lempeästi nuorukaisen silmiin.
Ilse kumartui vastaamatta hänen ylitsensä minä luulin surun vieneen häneltä äänen ja siirsi hyväillen ja lempeästi hiukset hänen otsastansa. "Uskollinen Ilseni!" mumisi sairas. Hän yritti nousta, vaan ei onnistunut. Kummallisen kankeasti ja kysyväisesti katseli hän vasenta käsivarttansa. "Kuollut!" huokasi hän, antaen päänsä vaipua takaisin vuoteelle. Se sana kauhistutti minua.
Minun täytyi nauraa itsekseni, hän kysyi juuri samaa asiaa kuin Dagobert. "Menen", vastasin hänelle, "ja minun täytyy rientää, kello kuusi pitää meidän oleman linnassa." Minä tahdoin kiireesti astua kynnyksen yli, mutta hän pidätti minua lempeästi. "Varokaa, ett'ette kadota itseänne hovi-ilmassa!" varoitti hän kummallisella äänellä ja ojentaen etusormensa.