United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä, isäni," vastasin minä, "se on minun vapaa tahtoni ja sitä paitsi suurin toivoni. Lähtekäämme vain Tukholmaan." Seuraavana aamuna jo ennen, kuin aurinko oli kerjennyt kurkistaa vuorten ylitse laaksoon, olimme me valmiina matkaan. Hyvä veljeni Sven seurasi meitä jonkun matkaa tiellä, ja sitten syleilimme me toisiamme viimeisen kerran.
Gonzalo Pizarro oli veljensä käskynhaltiana Pohjois-Perussa kuullut puhuttavan idässäpäin muka olevasta uudesta kultamaasta. Etsiäkseen sitä lähti hän syksyllä 1540 hyvin varustetun retkikunnan etupäässä Napo-joen laaksoon. Matka tiheiden metsien ja rämeiden läpi oli kovin vaivaloinen, ja kun tammikuussa 1541 tultiin Napon rannoille, huomattiin koko seutu täydelliseksi erämaaksi.
Voi mielessään kuvata, miten tuliliekit silloin leimahtelivat kraaterin suusta, miten kuumat mahtavat laavavirrat vyörivat laaksoon rinteitä myöten, miten kaikki elävät olennot päistikkaa paeten koettivat henkeään pelastaa, miten tuskanhuudot sekä ihmisten että eläinten mahtoivat kaikua yli tienoon.
Ei kukaan tule meitä seuraamaan," vastasi Obenreizer katsoen ensin ylös taivaalle ja sitten alas laaksoon. "Me tulemme olemaan kahden kesken tuntureilla." Tie oli jotensakin mahdollinen kävelijöille, ja ilma kävi ohuemmaksi ja keveämmäksi hengähdykselle, kuta korkeammalle matkailijat nousivat.
Se on kuin maatunutta lainehtivaa merta, jossa milloin vaipuu sen laaksoon, milloin taas kimmahtaa sen kyömyiselle selälle, josta silloin joka kerta näkyvät yhä lähempänä edessä olevat vaarat. Niinkuin muita korkeampina majakoina siintää matkamme määrä, Kolin vuoriryhmä. Se on siellä suon tiettömän taipaleen takana, ainakin peninkulman verran Juuasta Joensuuhun menevältä maantieltä.
Nyt alas kulku käy, John, mut tiemme yksi on; ja rinnan laaksoon uinutaan, mun ystäväni, John. Tarhuri Jörö-Jaakko. Kun kevät saapuvi kukkasin, ja puut käy puistossa lehtihin, niin touhut, touhut on sullakin, sa tarhuri Jörö-Jaakko. Vuot kaikki kuohuvat vaahtivöin, taas rastas lempeä laulaa öin, sa tunnet tuoksua lehvistöin, voi, tarhuri Jörö-Jaakko!
Kaukaa laaksosta näkyivät ihan selvästi kuuluisan ja avaran valtakaupuugin Nürnbergin, korkeat tornit, joiden korkeita huippuja iltaruskon heloittava puna kultasi. Kyynyspäillään nojaten matkalaukkuansa vasten katseli nuori kisälli kaipauksen silmäyksillä laaksoon.
Titoa pudistutti, ja hän huusi jumalia todistajiksi, ettei hän ollut syypää tähän. Kaupungin sisässä nälänhätä nyt kohtasi kaikkia. Koko perheitä kuoli. Cineaan sopi nähdä tämän suuren tuskan merkit, kun hän katsoi alas Hinnomin laaksoon; mutta kaupungin sisässä Isaak näki ja tunsi itse tuskan.
Joko minun piti suostua ehtoihin, tai saisin katua koko elämäni ajan, että olin päästänyt niin hyvän tilaisuuden livahtamaan käsistäni. "Minä keräsin siis heti kamelini yhteen ja me läksimme yhdessä matkaan. Jonkun ajan kuluttua me saavuimme kapeaan vuorensolaan, josta tie laskeutui alas avaraan laaksoon. Sola oli niin kapea, että kamelit saattoivat vain yksitellen kulkea siitä läpi.
"Ei huolita laskea, on jo niin myöhä ja tahtoisin katsoa, menevätkö jäljet laaksoon ja sitten virran vartta. Meidän pitää kiiruhtaa saadaksemme sen selville, jotta sitten tiedämme, miten huomenna on aloitettava."