United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, kaadettuani vieraalleni vähäisen rommia, kysyin, kuinka kauvan viipyisi kuninkaan vastaus meille ehtimästä.
Vaari hoi!" virkoin minä. Hän lakkasi jauhamasta, kohotti korkealle kulmakarvansa ja vaivalla sai silmänsä auki. "Niin niin!" jupisi hän käheällä äänellä. "Missä täällä on kylä lähellä?" kysyin minä. Ukko rupesi jauhamaan jälleen. Hän ei ollut kuullut puhettani. Minä uudistin kysymykseni kovemmalla äänellä. "Jaa niin kyläkö? Mitäs sinä kylästä?" "Sateelta suojaa." "Hä?" "Sateelta suojaa."
Kun kaikki olivat lähteneet, riensi Syphax herransa luo. "Oi herrani", sanoi hän levottomana, "varo tuota sairasta miestä, jolla on rauhallinen, läpitunkeva katse. "Minä kysyin taas viime yönä neuvoa käärmeoraakkelilta. Minä katkaisin jumalani päältään luoman nahkan kahteen osaan ja panin molemmat hiilille. Palanen 'Narses' eli paljon, paljon kauemmin kuin palanen 'Cethegus'.
Sitten kysyin mistä talosta minun seuraajani oli, oliko hän talollisen poikia vaiko itsellinen tahi torppari ja muuta semmoista, mikä sillä kertaa olisi saanut jäädä kysymättä; sillä nuorukainen kohta vuorostansa kysyi minun nimeäni.
Kysyin itseltäni, eikö minun, Evan todellisena ystävänä, pitänyt toivoa, että hän menisi naimisiin jonkun kunnon miehen kanssa, joka saattaisi pitää hänet sillä asemalla, johon hän oli tottunut, tahi pitikö minun, jos voisin, anastaa tuon miehen sijan hänen sydämessänsä.
Se vieras sanoi, että »tuleppas, Tapani katsomaan mitä täällä on.» Toista käskyä en odottanut, juoksin ja kuikistin sinne vasuun. Näin siinä makaavan hyvin pienen punakan ihmisen, juoksin äidin luo, kysyin hältä hiljaa, että »mikä se on tuossa vieraan vasussa?» »Pieni poika», sanoi äiti. »Tuo vieras oli sen löytänyt saunan sillan alta.»
Marilta kysyin uudelleen, että voipiko hän minun kanssani tarttua mailman kelkan jukkoon, ruveta yhtä köyttä vetämään. »Kotoasi pois ajettuna, tyhjänä, alastonna, sinut otan, vaan siihen joukkoon en mene en kahden kaulani edestä.
Aamutyynessä kun poikki järven Kellot ensin soivat, heikko kaiku Ukon korviin kaukaa kumahteli; Kirkolt' olevansa loitompana Huomas hän, kuin maalta lähtiessään, Toinen kerta soitettiin ja kolmas, Loitompaa vaan yhä soitto kuului. Korkeuteen silmäns' ukko nosti Sumu-ilmoihin, ikäänkuin kysyin, Toivotonna, voimaa vailla, tietä.
Katsoin uudelleen seuralaisenani olevaa henkilöä. Hän hymyili. »Kuinka voitte?» kysyi hän. »Missä minä olen?» kysyin minä. »Olette minun talossani», kuului vastaus. »Miten minä olen tänne tullut?» »Puhumme siitä myöhemmin, kun olette hiukan vahvistunut.
Se kirja, jonka sain, se oli se sama, jota tuossa äsken luin, ja kun emäntä näki, että minä kirjoja ikävöin, niin hän antoi sen minulle ja sanoi, että saisin sen omakseni, jos hyvästi pitelisin. Minä kysyin kummastellen, mistä emännällä oli Kanteletar hänelle antaa.