United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuka teille on sanonut, että hän petollisen konkurssin teki?" kysyin minä. "Noh! Minä kuulin sen," sanoi mr Lawrence Clisfold ja näytti siltä kun hän olisi hyvin iloinen siitä, että oli sen kuullut ja toivoisi, että se olisi totta. "Joka teille on kertonut, että isäni petollisen konkurssin teki, hän valehteli," sanoin minä.
Mutta kuinka se on mahdollista? kysyin. Miksikä ei ole peilejä missään huoneessa? Voi herra! vastasi Masey, sitä ei kukaan meistä voi sanoa. Siinä se salaisuus onkin. Se on isäntäni oikku. Hänellä oli muutamia eriskummallisia mielijohteita ja tämä oli yksi niistä. Hauska herra hän muuten oli, niin hauska kuin vain palvelija suinkin voi toivoa.
Vilkaisten meihin hetkisen puoleksi ylenkatseella, puoleksi voitonriemulla seurasi neiti Västman Sissiä pitkillä, jymisevillä askeleilla. Rouva Dahl oli vaiennut. Minä kuulin insinöörin hiljaa mutisevan itsekseen: "Perrr " Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa. Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena vastaani ja sanoi: "Menneet!" "Kutka ovat menneet?" kysyin.
Eikö minun pitäisi lähtemän heidän luoksensa? kysyin itseltäni... Asja, oletko jo saanut kylliksesi? lausui äkkiä takanani miehen ääni venäjäksi. Odottakaamme vielä, vastasi toinen, naisenääni, samalla kielellä.
Kyllähän pyrkijöitä oli, mutta ei siitä milloinkaan tullut mitään. Sitten katseli emäntä minua pitkään ja tarkkaan. Hän näytti miettivän, sanoisiko, mutta sitten hän kuitenkin sanoi: Mutta eikö se Samppa haluaisi tehdä meidän maallemme mökkiä? Minäkö? kysyin minä kummastellen. Niin, eikö sinua haluttaisi? En minä suuria arentia panisi päällesi.
Mutta tämä oli vaan paalu lihassa, eikä mikään paha henki, joka minua kuritti, ja jos Herrani voi pitää naulojen jälkiä siunatuissa käsissänsä, niin miksi minä en tätä muistoa kantaisi siksi kuin pääni viimmeisen kerran levolle laskisin? "Neiti Margery", sanoi Kor houkutellen, "luvatkaa minulle ainoastaan yksi asia!" "Mitä tahdot?" kysyin.
Olisin mielelläni halunnut kuulla tuota hänen ensimmäistä katkeran mielensä tuotetta, mutta se nähtävästi ei häntä huvittanut, ja siksi en minäkään huolinut häntä sen enempää kiusata. Ja sen laulun tähdenkö teidät sitten ajettiin lautamiehestä pois? kysyin minä hetken kuluttua. Sen laulun tähden. Se kun tuli isännän korviin, niin piti minun lähteä.
RISTO. Mitä sinä täällä teet? RISTO. Mitä sinä täällä teet, minä kysyin? HOMSANTUU. Tulin ottamaan sinulta jäähyväisiä, Risto. RISTO. Jäähyväisiä? Vai niin. Olkoon sitten, koska et muuta tahdo. Pahaan aikaan sinä vain saavuit. HOMSANTUU. Kuinka niin? RISTO. Olen tässä juuri poislähdössä. HOMSANTUU. En minä sinua kauan viivytä. RISTO. Etkö? No, se on toinen asia. Mutta sinä näytät niin oudolta.
Elinalla on minun täysi luottamukseni," sanoi hän lempeämmällä äänellä. "Eikö hän niinmuodoin saa periä mitään?" kysyin minä. "Ei vähintäkään," kuului vastaus. Elina ja minä olimme pahoilla mielin tapauksen tähden, vaan emme kuitenkaan olleet alakuloisia, sillä me luotimme lakiin ja oikeuteen, joka, niinkuin luulimme, ei suinkaan voisi myöntyä siihen.
"Kuinka sinä sitte taidat pitää itsesi aina noin puhtaana?" kysyin minä puolestani ja silloin hän aina nauroi, kutsuen minua likaiseksi pojaksensa. Tuo pieni keijukainen nauroi usein minulle ja teki minusta hienosti ivaakin, mutta samalla kun hän huomasi, että veri nousi kasvoilleni, hyvitteli hän minua taas kiitoksillansa, aivan niinkuin oikean Evan tyttären sopii.