United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ne miehet, joiden salaisia neuvotteluja nyt aiomme kuunnella, eivät pelänneet mitään vaaraa. Heillä oli hyvä opas.
Kuningatar tuskin jaksoi keskeyttämättä kuunnella loppuun asti tuota pitkää puhetta.
Mutta sinä olet älykäs nainen, Ebba, joskin toisinaan erehdyt; Luoja on antanut sinulle tarmoa, joka vastuksista on saava vain uutta jäntevyyttä. Maltatko kuunnella minua? Mutta sinä olet väsyksissä, sinä tarvitset lepoa. Jättäkäämme tämä keskustelu tuonnemmaksi. Ei, keskeytti kreivitär hänelle ominaisella kiivaudella, en tunne väsymystä. Sano minulle kaikki ja sano se säälimättä.
Se oli merillä, tämä Kalle poika, ja sillä oli jo rahaakin, mutta meri vei kaikki. Ei nyt vieras viitsi kaikkea kuunnella. Päinvastoin. Terve! Terve, terve! Tämä on hyvää, oikein hyvää.... Vai tämä se nyt on sitä viskiä ... olen usein kuullut, mutta en ole ennen itse maistanut.
Uusi Testamentti tämä on, sanoi Helga, jatkaen lukuaan. Etkö lukisi ääneen? En minä luule, että te olette sillä mielellä, että voitte kuunnella jumalansanaa. Elä sinä nyt välitä siitä äskeisestä. Ei ukki selvänä ajattele, niinkuin se päissään puhuu. Eläkä välitä siitäkään, mitä minä.... Helga pisti kuivan hajuheinän merkiksi kirjaan, sulki sen hitaasti ja siirsi syrjään.
Huikentelevaisena ja kevytkenkäisenä hän alkoi nyt kuunnella Klodiuksen rohkeita ja vakavia kuiskauksia ja tuntui olevan taipuvainen menemään avioliittoon tuon halveksitun, mutta ylhäissyntyisen miehen kanssa julkisesti osottaakseen edellisen heikkoutensa ja voitetun intohimonsa toiseen. Kaikki asianhaarat hymyilivät Arbakeelle, kaikki seikat pahensivat atenalaisen asiaa.
Ollessaan Klairon'in ystävä ja runoilia uskalsi Voltaire sen, mitä muut eivät uskaltaneet, nimittäin ilmoittamatta ja kutsumatta tulla sisälle Klairon'in kaikkein-pyhimpään ja näkymättömänä todistajana kuunnella prinssin juhlallista rakkauden-tunnustusta.
Ja Elli huomasi, että hän melkein vältteli tulla siihen huoneeseen, missä Elli sattui olemaan, silloin kun ruustinna oli läsnä. Siitä se sitten väli kylmeni ja ystävyys jäähtyi. Vähän aikaa koetti hän nyt kyllä taas kuunnella rovastin saarnaa, mutta sen sisältökin oli jo vanhaa tuttua ja hiukan heikkoa. Mielikuvitus pääsi sen sijaan kulkemaan ja lähti kulkemaan omia teitään.
Näin on asia, armollinen herra, virkkoi isäntä vapisten, sillä nyt minä tunnen jo teidät: te se olette, joka matkustitte pois silloin kuin minulle tapahtui tuo onneton selkkaus sen herran kanssa, jota te tarkoitatte. Niin, minä se olen; siis näette kyllä, ett'ei teillä ole armoa odotettavissa, ell'ette puhu selvää totuutta. Suvaitkaa vaan kuunnella minua niin saatte tietää kaikki. Minä kuuntelen.
"No, ka, nyt on pappi taas saanut saarnansa saarnata ... olen sinua valvottanut, olisit ehkä nukkunut mieluummin ... mahdoit paiskata oven kiinni, jos et kehdannut kuunnella mutta kaipa minä silloin olisin paukuttanut avaimen reiästä ja olisi vain pitänyt koreesti kuunnellaksesi. Painanko oven kiinni, ettei tule itikoita?" "Antaa vain olla auki ... täyttäkäähän vielä piippunne."