United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täten kulki surullinen saattue metsän läpi, milloin häipyen kuusten ja petäjien varjoihin, milloin hohteessa hopeaisen kuun, joka juuri oli taivaanrannalle noussut. Kun Niilo huomasi tytön hentojen jäsenten kylmästä värisevän, sanoi hän nimismiehelle: Pysähtykää vähän? Mikä on hätänä?
Mutta pian lohdutti häntä Eachin, joka langenneella, muuttuneella äänellä mutisi: "Olkoon se, mitä tänä yönä puhuttiin, unohdettu ijäksi. Parempi olisi teidän kaivaa oma hautanne kuin puhua se ilmi". Näin puhuen hän avasi mökin oven, niin että yksi kuun säde sisään pääsi. Poismenevän päällikön ruumis vilahti tämän säteen poikki, sitten ovi lyötiin kiinni ja huone jälleen jäi pimeyteen.
Minä minä, Kenelm Chillingly, olisin siis siis ." Tässä tuli, juuri tämän kerskaavaisen monologin kestäessä, tuo hyvin tunnettu joki äkkiä kohisten esiin, kimeltäen ja liristen talvisen kuun valossa. Kenelm Chillingly pysähtyi, peitti kasvonsa käsillään ja purskahti suureen itkuun.
Ei ole koskaan saatu tietää, mitä se tuolla tarkoitti, jos ei sitä, että sen otsassa oli valkoisen kuun kuva, ja että sitä ehkä piru parvessa siitä syystä kuuksi nimitettiin. Siltä leikattiin pää sekä käpälät poikki ja ne naulattiin Saint-Vault'in hautausmaan portille, jossa niitä kauvan aikaa nähtiin. Sittemmin eivät eläinpirut enää ole uskaltaneet siellä ilmautua.
"Jumalan tähden, isäntä, elä mene sinne; siellä on perkele!" kuuli hän sointuvan naisäänen kuiskaavan hänelle, hellä naisen käsi tarttui häneen ja kaksi lempeää sinisilmää tähysti kirkkaassa kuun valossa häneen. "Saara!" huudahti Simo, "sinäkö se olet minun hyvä enkelini?" ja hän vaipui vavisten jälleen rekeensä.
Kiintotähdet asemansa puolesta merkittiin ja nimitettiin, kuun rata laskemalla mitattiin ja monta semmoistakin tähteä keksittiin, jota pelkällä silmällä ainakin meidän aikanamme olisi mahdoton erottaa.
Niinpian kuin Klea näki murhamiesten täyttävän savipikarinsa, hän hiipi ensiksi hiljaan ja varpaillaan ravintolan sivuitse, etsi ja löysikin, kuun hetkiseksi pilvistä pilkistäissä, lähimmän Apishaudoille vievän erämaan polun ja riensi sitten rivakin askelin sitä pitkin eteenpäin.
Soipi milloin harvasteeseen, milloin nopeasti laidasta laitaan, milloin läpäten kuin tanssin tahdissa, kuin polkan tahdissa. Mutta eihän kuka voi ajaa kirkonkello aisassa! Kenen aisa se semmoisen kellon kestäisi! Ei se ole oikea ajaja ... muu ajaja mikä lie ... ja mikä lie tuo säppikin kuun ympärillä...
Pilvi kulki kuun editse, ja huoneessa oli melkein pimeä,
Mua älä sorra epätietoon; sano, Miks pyhät luusi, kuoloon vihityt, Hajoitti käärinliinansa? miks hauta, Johonka näin sun rauhaan vaipuvan, Loi raskaat, marmoriset leukans' auki Ja maalle viskas sun? Se mitä tietää, Kun sinä, kuollut ruumis, pantsar' yllä, Kuun välkkehessä kummittelet, tehden Yön hirveäksi; ja me, luonnon narrit, Väristen aatoksia hautelemme, Jotk' aivan yli ymmärryksen käyvät.