United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sit' enkö lujast' aio ma parantaa? Ja luja aikomus, ma tiedän, kauas ihmistä voi auttaa. Mua kuulkaa, Nathan! Ristiritari tuon munkin oon mä kuitenkin, se, joka on teitä syyttänyt. Te tiedättehän, mi mua kuohutti, mi suoneni sytytti tuleen! Mua tomppelia! Ma sieluineni ruumiineni tulin syliinne heittäytymään.
Lauri näytti hätkähtävän, mutta voitti itsensä ja ojentautuen täyteen pituuteensa huusi taas: Rauhoittukaa siellä, enhän minä mitään, kuulkaa minua hetkinen vain, antakaa, minun sanoa vain pari sanaa! Sinun ei tarvitse mitään sanoa. Sinä olet käyttäytynyt niinkuin ... niinkuin... Mene pois! Tottele isääsi! huusi Robert käyden häntä takin rintaan. Lauri työnsi hänet luotaan.
»Malttakaa, herra päällikkö!» huusi nuorukainen kuoleman tuskassa »kuulkaa mitä minä sanon älkää viattomasti saattako minua kuolemaan minun kansalaiseni tässä maailmassa ja Jumalan oikeus toisessa vaativat teitä edesvastuuseen verestäni.» »Kyllä minä voin vastata teoistani kumpaisessakin maailmassa», virkkoi provossi kylmäkiskoisesti.
Olen seisonut tässä kuin hiilillä! v. Mitä sanot? Se ei ole mahdollista! Te? Kuulkaa siis, neiti hyvä! Isäntä sanoi, että neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen sormuksen, jonka minä hänelle panttasin; että neiti oli tuntenut sen omakseen eikä halunnut antaa sitä takaisin. v. Onko tämä totta, neiti hyvä? Ei, se ei voi olla totta! Ja miksi ei. Tellheim? Miksi se ei voi olla totta? v.
Kun minä pudistelin häntä käsivarresta, lensi hän silmilleni aivan vimmattuna ja haukkui minua raa'oilla sanoilla. Minä pakenin heti lapsen kanssa, ja hän sulkeutui makuuhuoneesen, jossa hän nyt särkee huonekaluja. Kuulkaa!" Etäältä kuului todellakin jyskinää ja särkyväin esineitten ääniä. "No, entä sitten?" kysyi Séguin vihdoin terävästi. "Niin, ystäväni, mitä sinä tahdot minun sanomaan?
Hänen muistonsa ei ole tämänkaltaisen tuomioistuimen tuomittavissa. Kuulkaa, armollinen laamanni, kuulkaa minkälaista kieltä hän julkenee käyttää! sanoi pastori Svenonius laamannille ja pudisteli yhä uudestaan päätään.
Hektor virkkoi noin välimaall' esirintain: "Troian kansa ja kaikki te myös, varusääret akhaijit, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii. Täyttyä sallinut ei valan korkea Zeus Kronossynty, nurjana kumpaisillekin vain sodan jatkua sallii, kunnes kaatuks saatte te kaunistornisen Troian tai merenlaskija-laivain luo masenette jo itse. Vaan valioimmat teiss' urot kaikkien onhan akhaijein.
Englantia kuulkaa; Mun kauttani sen majesteetti haastaa: Aseissa on hän, niinkuin tulee olla, Tät' älytöntä, hölmää käyntiänne, Tät' ase-ilvettä ja hurjaa pilaa, Tät' uhkaa parratonta, poikasotaa Kuningas nauraa vain, ja hän on valmis Tään vaivaissodan ja nuo kerijoukot Pois maansa alueelta pieksemään.
Mutta asiasta toiseen: Milloin Holman suuri kivinavetta rakennettiin?" "Se on jo kauvan ollut meillä. Isäni sen vanhalla iällään rakensi." "Oliko siinä heti alussa nykyinen tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmä?" "Kyllä oli. Isäni oli juuri palannut Tanskasta ja Ruotsista, ja navetta laitettiin skoonelaiseen malliin." "Kuulkaa nyt, setä, miettikää tarkoin, ennenkuin vastaatte!
Missä lunnaat? JOUKKO. Kultaa! Kultaa! Missä kultaa? 2:NEN MIES. Selitä, Juudan suvun päämies, sinuun luotamme! 1:NEN MIES. Niin, me luotamme sinuun, kerro! NAHSEN. Siis vaietkaa ja kuulkaa kertomusta! Kuin tunnette, on Moab voimakas, Sotainen rosvokansa. Vaikeaa Sen kanssa oli sovintoa tehdä Ja kauan tingimmekin ehdoista. Ei kullast' ollut kysymystäkään: Se saastaista on heillä, tiedätte.