United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä soitto? Mi kaihon ääni! Te paimenet, hiljaa: Panin huilu se on! Noin satakielet edes ei vois laululla rintamme hehkua tulkita koskaan! Suuri hän vielä on Pan, vielä hän herramme on! Paimenet, paimenet, kuulkaa, kuulkaa vuoret ja laaksot: Nuori hän vielä on Pan! Laulussa nuori hän on! Poissa on lemmen onnekas aika ja poissa sen riemut. Kaihot nuoruuden huiluunsa jäänehet on!
"Viekää se nyt vaan oikein perille, rakas nuori herra", sanoi hän, pudistaen uskollisesti Georgia kädestä. "Sanokaa hyvin paljon terveisiä lankomiehelleni ja sisarelleni, ja kuulkaa, elkää unohtako mitä pastori on sanonut. Jos vaan kerrankaan menette talomme ohi, sisään poikkeamatta, silloin joudutte vanhan Kristiinan kanssa tekemisiin!"
»No sitähän olen tässä minäkin isälle vakuutellut, ettei meillä hätää ole», yhtyi Nikkilän emäntäkin vieraan arveluun ja lausui kovalla äänellä, oikein innostuksissaan ja sitten vähän tyynemmin jatkoi jyrinän jälkeen: »Ei todellakaan hätä ole tämän näköinen. Kuulkaa, istukaa nyt vähän, ettette kaikkea unta vie.»
»Kuulkaa nämä sanonnat», sanoi Montrose, »kapteeni Dalgetty majuri Dalgetty, arvelinkin sanoa irlantilaiset, joiden opiksi teidän tulee käyttää sotakokemustanne, ovat jo muutaman virstan päässä meistä.»
Onnellisena vietti Junno veljensä ja Maissin seurassa kesän lämpimät ihanat päivät, vaan syksyn tultua kävi hänen ennustuksensa toteen, sillä syyskuun viimeisenä päivänä hän makasi lakastuneena vuoteella. Maissi hoiti häntä. Aurinko oli laskemaisillansa, ja Junno pyysi Maissia aukaisemaan akkunan. Sitte hän sanoi: »Kuulkaa syntymämaani honkain huminata ja paimentorvien ääntä. Kuulkaa, jo lehdet putoavat. Minä menen pois, ennenkuin tähdet syttyvät taivahalla Isäni!
Ja hänen pienoinen kuuma kätensä puristi minun kättäni. N.! huudahti samassa Gagin: eikö tämä tausta ole liian tumma? Minä menin hänen luoksensa. Asja nousi ja lähti huoneesta. Tunnin kuluttua hän palasi takaisin, jäi seisomaan ovelle ja viittasi kädellään minua tulemaan luoksensa. Kuulkaa, sanoi hän: jos minä kuolisin, säälisittekö minua. Millaisia ajatuksia teillä tänään on! huudahdin minä.
Kun sulopuolisoaan sisäll' ei siis keksinyt Hektor, kammion kynnykseltä hän virkkoi palvelijoille: "Kuulkaa, neitoset, vastatkaa tosi tarkka te mulle: Kunne on mennyt täältä nyt Andromakhe helo-olka, luo kälyn jonkun tai natonuorikon viehkeäverhon, vai pyhätössä Athenen lie, jumal-impeä ylhää kaunispalmikkoin kera palvoen iliotarten?"
Mut jos Brutus oisin, Ja Brutus Antonius, sep' Antonius Sytyttää mielet vois ja kielen panna Caesarin joka haavaan, jotta nousis Kivetkin Roomass' ilmi kapinaan. KAIKKI. Kapinaan! 1 KANSALAINEN. Bruton huoneen sytytämme. 3 KANSALAINEN. Pois! Salaliittolaiset etsikäämme. ANTONIUS. Mut kuulkaa, hyvät miehet, kuulkaa! KAIKKI. Hiljaa! Antonius puhuu, jalo Antonius.
He kävelivät Ellin kanssa yhdessä, ja Olavi kulki heidän edellään välistä niin pitkän matkaa, ettei hän ollut näkyvissäkään. Mutta kun Johanna vihdoinkin oli heistä eronnut ja kääntynyt kotiinsa ja Olavi ei sittenkään muuttunut ystävällisemmäksi, ei Elli enää voinut sitä kestää. Kuulkaa, eikö istuta vähän, pyysi hän. Istutaan vain ... uuvuttaako teitä?
Talohon kohta päästään, siellä kystä minullekin kyllin on. Hongat, kuuset, vaiheitani tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani, nyt mä teille kerron ne! Aina muistan riemuin vielä isän armaan mökkiä, viisi meit' ol' lasta siellä, vanhin niistä olin mä. Muistan kuinka kotikaski tähkäpäin jo kellerti; noro hallan irti laski, julma viljan runteli.