United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
DOMITIANUS: Mutta puhuthan minun puolestani? Lysimaakos, on mahdollista, että hän tahtoo minut hengiltä! LYSIMAAKOS: Ah, herra, mitä on kuolla toisen käden kautta! Pahempi on sen, joka tappaa, pahempi sen, joka tappaa! DOMITIANUS: Kuule! Minä luulen hänen tulevan! LYSIMAAKOS: Hän on täällä. TIITUS: Katso siis, että liktori on paikallansa ja tuo sitten kristitty eteeni. TIITUS: Entä kristitty?
Ja Signe lauloi niin että metsän rannat kaikuivat, häiritsemättä sillä seutuansa: Sa kuule, metsä synkkä, kaikuva: Voitanko onnen rakkaudella? Sa kuule laakso synkkä, rauhainen; Hän suoko mulle rakkauden, sormuksen? Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen Metsän synkän kaikua. Mä saanko sitte käydä vihille, Nojata rakkahani rinnalle? Ja nukunko kuin lapsi illalla, Heräänkö armahani rinnalla?
"Minä tiedän", sanoi tämä hymyillen, "ettet sinä mielelläsi suvainnut pappeja vuoteeni ääressä. Sinä olet oikeassa. He eivät voineet minua auttaa." "Mutta nyt kuka on sinua auttanut?" "Jumala ja minä itse. Kuule! "Ja nämä sanat olkoot jäähyväisemme. Kiitokseksi nelikymmenvuotisesta uskollisuudestasi kerron vain sinulle yksin, en tyttärelleni enkä Cassiodorukselle, mikä minua on vaivannut.
Sillä taholla ei katsota miksikään häpeäksi tehdä velkoja ja jättää ne takausmiesten maksettaviksi. Minä luulen, että usealla meistä on joku vähäinen kokemusta siinä suhteessa. Sellaisesta velkaantumisesta kuin täällä Suomessa ei kuule missään suurissa sivistysmaissa, puuttui puhumaan tuntematon herra.
Veneen liukuessa eteenpäin Glaukus tarttui taas lyyraan ja siveltyään sen kieliä hyväilevin sormin hän kajahutti niin rohkean ja iloisen laulun, että Nydiakin heräsi haaveistaan ja huudahti ihastuksesta. »Näethän, lapseni!» Glaukus huudahti, »että minä osaan loihtia esiin lemmen oikean luonteen ja että olin väärässä sanoessani, ettei onni voi olla iloista. Kuule, Nydia! Kuule, rakas Ioneni!
Suru kattanut suurin On templin ja muurin, Avaruus suree poikaa ihmisen, Ui pilvet raskaina taivaan selkää Ja ihmiset pelkää Ja raskaana vierivi ukkonen. Paimen-ääniä. Kuuletko kellot ja laulun kirkkaan Kaitsevan, eksyvän kaitsiessaan? Lehmät ne ammuu, kiirevilkkaan Hölkkää seuraten paimentaan. Kuule kuin kankahat vastahan soi: Lilja mun Liljani lehmäni hoi!
Nukkuessaan valvoo ja valvoessaan nukkuu hän: niin vuoroin maan kasvi on hän, vuoroin taivaan henki. NATHAN. Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja! DAJA. Tän' aamuna hän silmät kiinni kauan kuin kuollut makas. Sitten äkisti hän nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla jo saapuu isän kameelit! Ja kuule! Myös isän ääni hellä! Kohta sammui taas hänen katseensa ja patjalle pää raukesi, kun käden tuki vaipui.
Vihtori vastasi koomillisuutta lähentelevällä totisuudella: Minä olen, kuule Heinonen, ja kylläpä sinä sen tiedätkin, lukenut jokseenkin paljo ja verrannut havaintoihini. Ja muodostanut ennakkoluuloja? En minä usko mitään, jota en edes jotenkin ymmärrä. Mutta jo sekin on ennakkoluulo, vieläpä pahinta laatua, että sinä näin uskot. Kuinka?
Hoi, kuule, paashi pienoinen, miks siinä itketkään? Vai pelkäät vimmaa tyrskyjen ja raivopuuskaa sään? Mut pyyhi kyynel silmistäis, on uljas laiva meillä; nyt nopein haukka jälkeen jäis sen riemuisilla teillä. »En kysy tyrskyin pauhinaa, jotk' kiljuin syöksyy päin; Sir Childe, ei, toiset seikat saa mun murheiseksi näin.
Tänä yönä on hän kaatuva. Voi, isäni, mitä vaaditte minun tekemään! Kuule, tyttäreni! Kun Holofernes, assyrialaisten päällikkö, piiritti Bethuliaa, oli siellä leski, nimeltä Judith, Merarin tytär, kaunis kuin sinä, hurskas kuin sinä. Hän paastosi kolmeen kertaan, meni sitten ulos ja sai armon kansansa ja uskonsa vihamiehen edessä.