United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Enemmän; minä synnyin ylähällä; Pesämme rakettu on setrin latvaan, Se leikkii myrskyssä ja päivää pilkkaa. MARGAREETA. Ja varjoo päivän, voi! Mun päivänikin, Mun poikani nyt kuolon varjoss' on; Sen kirkkaan sädevalon vihas musta Ikuiseen pimeyteen on verhonnut. Te meidän pesässämme pesitte. Näkevä Jumala, sit' älä kärsi! Verillä saatu veriin hukkukoon!
Hurraa-huuto kuului jokaisen huulilta. Sitten nosti Jooseppi Wapun ylös, ja hän vaipui melkein tunnotoinna Joosepin rinnalle. Pysy siinä! sanoi hän ankarasti ja astui askeleen taaksepäin enempää ei tarvita, tuohon yhteen suudelmaan minä tyydyn. Sinä olet nyt nähnyt että minä voitan sinut ja enempää en tahdo! Wappu tuijotti Jooseppiin niinkuin ei olisi kuullut oikein hän kävi kuolon kalpeaksi.
Tuhat silmukkaisen rautaverkon Kutoo tuonen poika, koukkusormi; Ken nyt pääsisikään läpi tuosta, Kenpä kuolon kanssa voittoisille? Ijäksikö poijes, vanha isä! Sunko kanssas katos lapsen usko, Lapsen viattomuus, lapsen toivo! Kaipaus vaan kolkko tunnossani Minne kaipaus, vaan tyhjyyteenkö?
Mutta Tasma ei menettänyt korkeata tyyneyttään, ja hänen vastauksensa kuului juhlalliselta: Jospa tietäisitte kuinka maa vetää puoleensa ja vaatii omaansa! Tunnen kuinka kuolon ruumis päivä päivältä lakastuu minussa ja kuinka ikuisen elämän ruumis kypsyy ja haluaa vapautumista.
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla! MONTAGUE. Ken herätti tuon vanhan riidan taas? Benvolio, alustako olit läsnä? BENVOLIO. Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa Näin vihollisenne ja teidän miehet. Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla, Sähisten riidanhimosta, ja sillä Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta, Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Tohtori ryhtyi työhönsä ja lyhemmässä kuin minuutin ajassa laski hän luodin oikean käden sormilta vasemmalle kämmenellensä huutain riemuten: "Kas tässä! sairaan henki on pelastettu!" Samalla painuivat sairaan silmät umpeen, hän vaipui kuolon vaaleana vuoteesen. "Herra Jesus! kuoleehan se", huusi Anna, vajoten pyörtyneenä laattialle.
He istuivat kaivonkannelle, puhelivat iloisia asioita ja joivat kylmää vettä kaivosta. Kun palavuus pakeni ja heitä molempia hyristytti, niin menivät he jälleen häähuoneesen ja tanssivat hyristyksen pois itsestänsä. Häiden jälkeen sairastui Vappu, eikä parantunutkaan enää. Juhannuksen tullessa uudestaan nukkui hän kuolon uneen.
Mutta kasken partahalta vuoren juureen Mäel kaatuvalla seisoo vielä metsää, Kuusistoa, armahtamaa kirveen terän, Seisoo kuni partahinen sankarlauma Alaskatsahdellen tappotantereesen, Jossa joukko veljeksiä, uneksuen Kuolon unta, maahan kaadettuna makaa.
Jos emme olisi ennättäneet saada ylös purjeita, jotka meitä auttoivat etenemään, niin varmaankaan eivät olisi voimamme riittäneet vastustamaan laivan synnyttämän pyörteen vetoa, vaan olisi meidän auttamattomasti täytynyt seurata sitä samaan kuolon kuljuun. Se ei kuitenkaan ollut meidän haudaksemme määrätty. Meitä oli nyt jäljellä kolmetoista 45 hengestä.
Päivän pienet huolet unhottuu, Sielun silmän peili kirkastuu, Unelmoihin aatos taipuu, Mietelmihin mieli vaipuu: Talven pitkään uneen valmistaikse luonto, Syksyhän on sille valmistuksen aika, Kuolon ijäiseen mä uneen valmistaudun, Vanhuushan on mulle valmistuksen aika.