United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aikomuksemme ei ole lähemmin kertoa siitä suuresta vaikutuksesta, jonka hän sai kuningattareen, kuinka hän mitättömillä viisasteluillaan kumosi kuningattaren mietteet siveellisestä arvosta, kuinka hän tämän sydämestä sammutti viimeisenkin uskonkipinän ilmoitettuun uskontoon j.n.e. tahdomme vaan puhua hänen suhteestaan everstiluutnantti Stålsköld'iin.
Mutta herra de Tréville oli aina ollut niin erinomaisen ystävällinen hänelle, aina niin peräti harras kuninkaan ja kuningattaren palvelija, oli aina niin sydämmen pohjasta vihannut kardinaalia, että nuorimies päätti ilmoittaa hänelle kaikki. Olette pyytäneet saadaksenne puhutella minua, nuori ystäväni? sanoi herra de Tréville.
Orja astui esiin, kumarsi ja puhui: "Olen kaksikymmentä vuotta hoitanut järven sulkuja ja kylpytornin vesilaitoksia Bolsena-järven huvilassa. Minä yksin tunsin niiden salaisuudet. "Kun kuningatar Gotelindis osti tilukset poistettiin kaikki Cassiodoruksen orjat ja niiden sijalle tuli muutamia kuningattaren palvelijoita. Minä yksin sain käskyn jäädä sinne.
Ne kuningattaret ovat neitsyitä, ja se ritari, joka voittajana on rinnassaan kantanut kuningattaren ruusua turnajaisissa niissä valkoliehuisissa kaupungeissa, saa suudella kuningattaren hentokaunista kättä, saa suudella kuningattaren viileävärähtäviä huulia, saa silkkimielisen hentosyleilevän kuningattaren puolisoksensa.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
Nyt saatan vähintäkään epäluuloa herättämättä matkustaa minne tahdon!" vastasi everstiluutnantti, ja kertoi ylipäällysmiehen huviksi sen pienen huvinäytelmän, jonka oli esittänyt kuningattaren uskotulle kamaripalvelijalle. "Lähetättekö kirjeen prinssille, herra paroni?" kysyi hän sitten. "En. Ei ole aikaa kirjoittamiseen.
Viimeinen sanantuoja oli lähtenyt käskettyään palvelijan pyytämään herraansa kohta kotiin tultuaan ja muuta kutsumusta odottamatta lähtemään kuningattaren luo. Kysymyksessä sanottiin olevan hyvin tärkeän asian, joka ei sietänyt vähintäkään viivytystä.
Hän astui esille kuningattaren näöllä ja ryhdillä ja oli niin ystävällinen ja alhainen, että tuo pariskunta-parka tuli siihen luuloon, että hän osoitti suurta hyväntahtoisuutta vastaanottamalla heiltä ruokaa ja palkkaa. Ruokapöydässä söi pehtoori muiden mukana.
Mielenmasennuksen poistamiseksi ja hellyyden ylläpitämiseksi ei edes vaadita kuningattaren läsnäoloa. Jo sekin riittää, että tämä on jättänyt kuolinhetkellään tahi lähtiessään jälkeläisen, olemassaolon heikoimmankin toiveen.
Milloin tunsi Eerikki kuningattaren komean hahmon siitä kunnioituksesta, jolla kaikki siirtyivät hänen tieltään; milloin näki hän kuninkaan leppeät kasvot, jotka kaiken yötä olivat pelkkää päivänpaistetta; milloin näki hän ikkunassa suojelijansa, kreivi Bertelsköldin pitkän vartalon; milloin tepasteli siinä taas hänen kaunis vihollisensa, signora Morelli.