United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja, kultani!" kuiskasi Peggotty, "kertokaat tuolle sievälle pikku enkelille, että minä olisin niin mielellään tahtonut nähdä hänet, vaikka vaan pikimmältä. Ja sanokaat hänelle, että, ennenkuin hän menee naimisiin poikani kanssa, minä tulen ja teen asuntonne niin ihanaksi teille, jos sallitte minun!"
Kun matkalla sattumaltaan Ma kultani perheen näin, Niin siskonen, äiti ja taatto Mun tunsivat tervehtäin. He kysyvät, kuinka voinen, Its' yhtenä huudahtain, Ett' en ole muuttunut lainkaan, Pait ett' olen kalvas vain. Ma tiedustin tantit ja mummot Ja voimiset muidenkin, Myös kuin voi pienonen penttu, Tuo haukuin vienoisin.
Elsa istui yksin tähystellen tietä pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen hiljaa: Missä viivyt sa, odottamani? Missä astut sa, armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä kultani nyt kulkemassa? Oi jos, jospa likellä jo oisit, kaiken mulle sa riemun toisit!
Tosi se on, että Aholan Aatami tulee sinua tänä iltana kosioimaan. LIINA. Siis totta! Joko tänä iltana? HEISKANEN. Niin juuri, ja luulenpa, että hän on kyllä hyvä sulhanen sinulle. LIINA. Hänestä, isä kultani, en milloinkaan huoli. Vai niin! Luuletkos sinulle kahdenkymmenen-tuhannen poikia joka ilta tarjottavan! Vai et huoli! Miksipä et?
"Ei nyt, äiti", pyysi tämä matalalla äänellä. "Lapsi kultani, sinä olet muutamissa asioissa varmaan mitä naurettavin ihminen maan päällä", vastasi hänen äitinsä, "ja ehkä kaikkein luonnottomin oman heimosi vaatimuksiin katsoen. Me emme olisi, luullakseni, kuulleet koko kirjeestä mitään, jollen itse olisi kysynyt sitä. Nimitätkö tätä luottamukseksi tohtori Strong'iin, lemmittyni?
Pois taluta houru eukko! Paturi viepi eukon ulos. Koston kintahat käsissä. Kiitos, laulaja ikuinen, Laulustasi, soitostasi! Hyvästi, anoppi, appi! Kiitos Pohjolan pidoista. Jätä, kultani, hyvästi! Jo on varsa valjahissa, Vartovat sepon kotona.
Muut' en ma voisikaan. Mi kallihimpi uhri ois, Jon Suomen lapsi maalleen tois? Niin, niin; sen jospa tietäsin, Ma kaiken antasin. Nyt hyväst' armas koti jää Ja hellä äitini Myös siskot, isä harmaspää Ja nuori kultani! Pois vainen kyynel pyyhkikäät Ja pojastanne miettikäät: Jos sorrut sotiin, isänmaa Sun helmahansa saa. Asuinkumppalini. Nyt majahani muuttanut On kumppalikin mulle.
Vapisevin käsin sytytti Dora kynttilän; siinä seisoi Mai valkeassa yöpaidassaan ja katseli häntä vakavasti, melkein nuhtelevasti. "Herää, Eugen, herää nyt se tulee!" huudahti Dora ja tarttui Eugenin käsivarteen. Sitten hän nousi kiireesti sängystä, kääri peitteen pikku tytön ympärille ja otti hänet syliinsä. "Mihin koskee, rakas, pikku lapseni, oma kultani, sydänkäpyseni?"
Pois pitää mennä ja hyvä kylä jättää, Ei nyt enää tämän kylän tytöt anna kättä. Mikä lie mun kullalleni, mikä mennyt mieleen, Ei nyt enää haastattele, eikä istu viereen. Sinä olit oma kultani, olit monta vuotta, Miksipä nyt vierastuit ja hyljäsit mun suotta? Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta, Ei se taia tyttöin tähen tämä poika kuolta. Mikäs on mun ollessani nuorena poikana aina?
Mutta me, Lyydi, sinä ja minä, me ymmärrämme, että siitä riippuu koko meidän onnemme. Ja sentähden me tulemme aina ylläpitämään sitä niinkuin pyhää tulta, me tulemme kasvattamaan sitä yhä voimakkaammaksi! Kiitos Alarik, kiitos näistä sanoista! Kuinka kauniisti sinä osaat puhua! Niin kultani, eipä todellakaan luulisi, että minä olen ammatiltani afäärimies.