United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilta-valkean edessä istuivat Elias ja Emma, syleillen toisiaan. Rakas mieheni, sanoi Emma, lupaatko täyttää anomukseni? Olenko koskaan mitään sinulle kieltänyt? Et ole, ja juuri se sytytti toivon rinnassa, että sinä nytkin täytät tahtoni. No sano kultani? Emma loi silmänsä alas ja rukoili: Anna minun lähteä Ruotsiin jouluksi. Oletko vimmassa, kuka nyt talven tullessa lähtee matkalle.
Kreeta kiukutteli, mutta otti pannun kuitenkin ja keitti kahvia. Ja kun Kreeta keitti kahvia, niin tallusteli Olli pitkin permantoa ja lauleskeli: "Keitäs kultani kahvia, Ja keitä kattilalla; Taitaa olla viimeisen kerran, Kuin kävelen kamaris lattialla". "
Mikä minun kullallani, mikä tuolla lienee: Illan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen. Kuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä, Aina oomma yhessä ja ei konsana pietä häitä. Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta, Muita sinä rakastat ja minua piät suotta. Miksi minua narrailet ja puhut suloisesti, Juonesi ne viekkahat unenki usein esti.
"Oi äiti, äiti, nyt tiedän, miksi niin rakastan sinua ... minähän olen aivan kuin pikkuinen osa sinusta, koska olin lintuna sydämessäsi!..." "Niin juuri, kultani, sinä ja minä olemme yksi sielu. Kun toinen kärsii, kärsii toinenkin, ja kun toinen on iloinen, iloitsee toinenkin.
"Amen, isä kultani!" vastasi Rothsayn herttua tunteellisuudella, jommoista hän parempina hetkinänsä joskus osoitti. Hän suuteli kuninkaan kättä lapsen ja alamaisen kunnioituksella; sen jälkeen ei hän istahtanutkaan neuvoittelupöydän ääreen, vaan jäi seisomaan kuninkaan tuolin taakse, missä hän, jos tahtoi, saattoi isänsä korvaan kuiskata.
"Mitä tahdot, lapsi kultani?" vastasi hän. "Nykyinen asemani, kanslianeuvoksena, vaatii minulta suurempaa menekkiä, varsinkin alussa, kuin ennen. Halvasta sisäänkirjoittajasta ei pidetä lukua ja hän voi elää niin yksinkertaisesti kuin häntä suinkin haluttaa. Ei kukaan huoli hänestä. Mutta kanslianeuvos! Hänen laitansa on vallan toisin.
"Oi, kultani, tiedäthän että mielelläni tahdon; mutta sinun täytyy auttaa minua, Saara! Tule tänne luokseni istumaan ja lue vähän minulle." "En tänään", vastasi Saara. Worse makasi siis yksinänsä sängyssään koko päivän ja voi hyvin pahasti. Seuraavana päivänä hän ainakin oli selvä päästään, mutta vatsakivut vaivasivat häntä niin että hän jäi vuoteellensa.
On siellä tyttöjä, on komioita, Kultani silmät ei katsele noita; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät-aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Linnut ne laulavat sorialla suulla, Soriampi kultani ääni on kuulla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Minä jään tänne teen sinut terveeksi sinä saat tehdä minut terveeksi. Ymmärrätkö, mitä puhun? pikku Maria pikkuinen rakas lapsi kultani!... Hän laski sylistään lapsen takaisin vuoteeseen, peitti huolellisesti, antoi kiniiniä, bromikalia, antipyriiniä kaikkia apukeinoja ... tuskin tajuten, mitä oikeastaan teki tuntien vain yhä, ettei ollut kylliksi annettavaa.
«Niin on, lapsi kultani!» vastasi isä ojentaen hänelle kätensä. «Se on ilahuttava tieto!» lausui Louise kyynelsilmin; «kuuntele tarkkaan, Adam, mitä isoisä ja täti sanovat ja paina se tarkasti mieleesi!