United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!
Mä kerran kera kultani siell' istuin leikitellen; kannolla kuusen katkaistun puhuimme kuiskutellen.» Kohta kun Oulujoki on leveänä virtana alkanut niellä Oulujärven vesiä, polvistuu oikeanpuoleinen ranta ja polvekkeesen syntyy laaja pyörre ja sen taakse pitkä tyyni lahti. Pyörteellä on sopiva satama höyryvenheille, oulumiehille ja lankkulautoille.
CORIOLANUS. Sulo valtiaani, terve! Ehk' oisit nauranut, jos ruumiin' oisin Ma palannut, kosk' itket nyt, kun voitin? Oi, kultani, Coriolissa leskill' On silmät tuommoiset, ja poikiansa Surevill' äideillä. MENENIUS. Oi, jumalat Sun kruunatkohot! CORIOLANUS. Vieläkö sä elät? VOLUMNIA. Enhän tiedä Mihinkä käännyn. Tervetullut kotiin! Ja tekin, päämies! Tervetulleet kaikki!
Taivaan Herra meiät vielä kerta yhteen auttavi, Vaikka moni sen nyt kyllä mahottomaksi luulevi. Vielä viheriässä laksossa ma kanssasi astelen, Kukat ynnä ruusut kaikki sinulle siellä taittelen. Vielä vieressäsi kerran iloisena istunen, Surut, huolet, vaivat kaikki mielestäni heittänen. Nyt mä laannen laulamasta hyvästi nyt kultani! En voi laata suremasta, vaikka päätän virteni.
"Minä en tiedä, mutta minua peloittaa niin, isä, että sinun näin myöhään täytyy lähteä matkaan", sanoi poika, joka innokkaasti rakasti isäänsä. "Mieluisimmin menisin itse yksin, että sinä voisit jäädä kotiin lepäämään." "Se ei käy päinsä, Vilho, lapsi kultani", vastasi isä. "Mutta ole huoletta vaan!
"Ei siinä kyllin, kultani", lausuin minä, "että meiltä menee raha ja mukavuus, vieläpä toisinaan iloinen mielikin, kun emme opi olemaan huolellisempia, vaan me joudumme myöskin ankaraan edesvastaukseen siitä, että turmelemme kaikki, jotka tulevat palvelukseemme taikka ovat asioissa meidän kanssamme.
Sitten nousi notkaltahan, Pois kohosi polviltahan, Vielä virkaheittiöä, Nälkäkurkea kumarti: "Milläpä minä poloinen Teillen atrian asetan, Kun on kultani kulunna, Rahat loppunna rakosta?"
Saitko sa kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospa hän lauloi, Muistiko mua? Lausupa, leivo, Oi, sano, oi! Tyhjennä kaikki Tietosi mullen, Kerro nyt kuinka Kultani voi! Ehkäpä armas Lie ikävästä Kuihtumaisillaan Oi, sano, oi! Ukkosen enteitä. Voi tätä hellettä, voi tätä kuumaa! Kaikk' elementit jo nyt sulanee; Päivä se paahtaen päätäni huumaa, Maan tomu jalkoja kirveltelee.
Ei ole alkua eikä loppua tuolla laululla, on vain ijäti aaltoava meno, ijäti paisuva tunnepohja, ijäti kysyvä, ijäti kummasteleva tuijotus elämän jähmetyttävään totuuteen. »Miksis kultani hylkäsit mun?» Maailma musteni Johanneksen silmissä.